Kolmannes opidikorvaushoidossa olleista potilasta työllistyi vuodessa, yli puolet kahdessa vuodessa. Näin kertoo OYS:ssa tehty tutkimus.
Tulokset ovat poikkeuksellisen hyviä. Taustalla ovat selvät työllistämissuunnitelmat sekä erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen rajojen kaataminen.
– Yleensä päihdepotilaat ovat näiden palvelujen suurkuluttajia, mutta järjestelmät eivät ole tehneet yhteistyötä. Nyt erikoissairaanhoito jalkautui kuntiin. Olen käynyt kunnissa hoitoneuvotteluissa 2–4 kuukauden välein, kertoo apulaisylilääkäri Pekka Laine OYS:n psykiatrian tulosyksiköstä.
Tutkimus käsitti 47 potilasta, joita hoidettiin buprenorfiini-naloksoniyhdistelmällä.
Palkintona kotilääkeoikeus
Laineen mukaan potilaiden työllistämissuunnitelmaan kuului, että kotilääkkeitä annettiin helpommin työssä käyville. Kotilääkeoikeus toimi ikään kuin palkintona niille, jotka kuntouttivat itsensä ja hakeutuivat töihin.
Potilaat pyrittiin saamaan korvaushoitoon mahdollisimman aikaisin. Hoitoneuvotteluissa tehtiin muun muassa suunnitelmat ongelmien ratkaisemiseksi.
– Verkostopalaverit järjestettiin videoneuvotteluna kaukaisempiin kuntiin. Hoitoneuvotteluissa ovat olleet mukana terveyskeskuslääkärit, hoitajat ja sosiaalityöntekijät.
Myös esimerkiksi aktiivisesta huumeidenkäyttäjäverkostosta irrottautuminen ja mielekkään arjen rakentaminen olivat yhteydessä onnistuneeseen korvaushoitoon. Laineen mukaan potilaat haluavat elää normaalia elämää, johon ei liity häpeää päihteiden käytöstä. Syyllistävät asenteet hoidossa eivät auta potilasta.
Ulla Toikkanen
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 50–52/2014.
