Tarkkaavaisuus- ja yliaktiivisuushäiriön (ADHD) on otaksuttu olevan kehityksellinen aivosairaus, joka aina ilmenee jo lapsuudessa. On ajateltu, että osalla potilaista oireet vähitellen lievittyvät ja joskus katoavat iän myötä, kun taas osalla oireet jatkuvat aikuisikään.
Monikansallinen tutkimusryhmä selvitti Uudessa-Seelannissa kerätystä Dunedin väestöaineistosta ADHD:n kulkua neljän vuosikymmenen aikana. Tutkittavina oli 1 037 lasta, joiden ADHD-oireet kartoitettiin 11, 13 ja 15 vuoden iässä lapsilta itseltään, vanhemmilta ja opettajilta. Tutkittavista 95 prosenttia osallistui 38-vuotiaina jatkoseurantaan, jossa selvitettiin haastattelulla edeltävän vuoden ADHD-oireita siten, ettei haastattelija tiennyt tutkittavalle lapsuudessa tehtyjen tutkimusten tuloksista.
ADHD:n esiintyvyys lapsilla oli 6 prosenttua (n = 61) ja aikuisilla 3 prosenttia (n = 31). Tutkijoiden yllätykseksi vain 5 prosenttia lapsena ADHD-diagnoosin saaneista täytti aikuisena häiriön kriteerit, ja toisaalta 90 prosenttia aikuisena ADHD-diagnoosin saaneista ei ollut saanut diagnoosia lapsena.
Aikuisilla diagnoosi ei ollut yhteydessä neuropsykologisiin puutosoireisiin eikä ADHD:n polygeenisiin riskitekijöihin kuten lapsilla. Tutkimus myös osoitti, etteivät vanhempien muistikuvat ole luotettavia aikuispotilaan lapsuudenaikaisia oireita kartoitettaessa. Lapsuudessa ADHD-diagnoosin saaneiden vanhemmista 77 prosenttia olivat unohtaneet lastensa ADHD-oireet, kun niistä kysyttiin jälkeläisten ollessa 38-vuotiaita.
Tämä on ensimmäinen etenevä väestöseurantatutkimus, jossa tutkittavien ADHD-oireita lapsena ja aikuisena on vertailtu keskenään molempiin suuntiin. Jos tulokset kyetään luotettavasti toistamaan, aikuisiän ADHD:n diagnostiset kriteerit ja tutkimusmenetelmät täytyy miettiä uudelleen. Nykyisin oireiden ilmeneminen jo lapsuudessa on aikuisen ADHD-diagnoosin edellytys ja keskeisenä diagnosointimenetelmänä on potilaan lapsena hyvin tunteneen omaisen, tavallisimmin äidin, haastattelu.
Tutkimuksessa on kaksi heikkoutta. ADHD diagnosoitiin lapsilla eri tautiluokituksen mukaisesti kuin aikuisilla (DSM-III ja DSM-5). Vielä merkittävämpi heikkous on se, ettei aikuisena ADHD-kriteerit täyttäneiltä kartoitettu muita psykiatrisia sairauksia, jotka saattavat aiheuttaa hyvin paljon ADHD-oireyhtymän kaltaisia oireita. Näistä tavallisimpia ovat epävakaa persoonallisuus ja aivovamman jälkitila, joiden yhteinen esiintyvyys on noin 3 prosenttia.
Lue myös:
Nyt on pakko kysyä: Onko ADHD oikea sairaus?
Aikuisiässä alkava ADHD mahdollisesti erillinen lapsuuden oireista
Aikuisen ADHD - diagnoosista hoitoon
Tarvitseeko Vaahteramäen Eemeli ADHD-diagnoosia?
Lähde:
Moffitt TE, Houts R, Asherson P ym. Is adult ADHD a childhood-onset neurodevelopmental disorder?
Evidence from a four-decade longitudinal cohort study.
Am J Psychiatry 2015;172:967–77.
Kirjoittanut:
Tero Taiminen
psykiatrian dosentti, osastonylilääkäri
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 44/15.
