Appseja sinne, appseja tänne, miksei lääkärinkin tavoittamiseen? Kommunikaatioteknologia synnyttää kiihtyvällä tahdilla etävastaanottoyrityksiä, ja monet perinteisetkin toimijat haluavat pysyä rytmissä mukana. Tarjonta on monipuolista: sähköposti- ja puhelinkonsultointia verkossa, videoyhteyttä älypuhelimella. Yhdysvalloissa on über-tyyppinen palvelumuoto, jossa kotiovelle hurauttaa lääkäri. Ajatellaan, että digi-sukupolvi ei lähde päivystyksiin jonottelemaan, jos asia hoituu näppärämmin. Mutta valitsevatko he silloin saatavuuden laadun kustannuksella?
Toistaiseksi on vähän tietoa siitä, miten kliininen työ onnistuu potilasta tapaamatta ja miten lääkärit kokevat sen. JAMA:ssa julkaistiin äskettäin tutkimus, jossa standardipotilaat olivat etäyhteydessä lääkäriin (1,2). Anamneesi ja status arvioitiin asianmukaiseksi kahdessa kolmasosassa yhteydenotoista. Oikeaan diagnoosiin päädyttiin yhtä usein, ja hoito määrättiin asianmukaisesti 55 %:ssa tapauksista. Antibiootteja kirjoitettiin löysin rantein: puolelle virusinfektion oireista kertoneille. Tämä huoli on ollut esillä Britanniassakin (3). Toisaalta jatkotutkimuksia tilattiin hyvin harvoin aiheettomasti – joskus niitä tilattiin liiankin harvoin. Tulokset viittaavat ongelmiin, mutta voi kysyä, olisiko testipotilaiden hoito onnistunut paremmin perinteisellä vastaanotolla. Verrokkiryhmää ei ollut.
Todennäköisesti etävastaanotot sopivat parhaiten sellaisten perusterveydenhuollon potilaiden hoitoon, joiden sairaus ei ole aivan äkillinen ja kiireellistä hoitoa vaativa. Tällöin etävastaanotolla voidaan hoitaa osa potilaista ja ohjata jatkohoitoa tarvitsevat oikeisiin osoitteisiin. Toisaalta myös erikoissairaanhoidon palveluista osa lienee hyvinkin hoidettavissa etäyhteyksin. Joistakin mielenterveyspalveluista on jo hyviä kokemuksia, ja syöpäpotilaiden seurannasta on menossa tutkimuksia. Sairaalasta kotiutumista voidaan turvata etäyhteydellä. Ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon etäyhteydet soveltunevat hyvin, kun asiakas voi monitoroida itseään teknisillä laitteilla ja konsultoida asiantuntijaa. Mahdollisuuksia on paljon.
Tuntuisi järkevältä yhdistää perinteistä ja etävastaanottotoimintaa tarkoituksenmukaisesti. Amerikan perhelääkäriyhdistys suosittaakin, että etäkontaktia käytettäisiin vain silloin, kun potilas tunnetaan ennestään (4).
Entä potilas-lääkärisuhde? Luottamus syntyy asiantuntemuksesta ja siitä, että lääkäri kuuntelee, mikä on potilaalle tärkeää. Oikeista sanoista, katseesta ja sävyistä, kun puhutaan vaikeista asioista. Siitä, että potilas ja lääkäri oppivat tuntemaan toisensa. Jatkuvuus ei ole vain toimintojen jatkuvuutta vaan myös hoitosuhteen jatkuvuutta, jonka merkitystä on pahasti aliarvioitu nykyisessä järjestelmässä. Hoitosuhteen pysyvyys parantaa laatua, vähentää kustannuksia ja jopa kuolleisuutta (5,6). Kaikki tämä voi tapahtua tai olla tapahtumatta niin etänä kuin paikan päällä, mutta tilanteissa, joissa lohtu ja tuki ovat hoidon keskeisiä elementtejä, läsnäololla on merkitys.
Etätoiminnankin voi suunnitella niin, että hyvän vuorovaikutuksen edellytykset toteutuvat. Yhteyksistä voidaan sopia siten, että kasvot täyttävät ruudun, häiriötekijöitä ei ole ja tausta on rauhallinen. Yrityksillä ja organisaatiolla on vastuu toiminnan kehittämisestä ja työntekijöiden kouluttamisesta.
Aika näyttää, missä etävastaanotot ovat vahvimmillaan ja mihin ne eivät sovellu. Tavoitteena tulee luonnollisesti olla eri toimintoja sujuvasti yhdistävä, potilaita palveleva, byrokratiaa ja ylikäyttöä purkava terveydenhuolto. Lääkäriliitto on ohjeistanut etätoiminnasta ja muistuttaa, että lääkärit ovat vastuussa toiminnastaan, tapahtuipa se millä keinoin tahansa (7).
Kirjoittaja:
Päivi Hietanen
lääketieteellinen päätoimittaja
Kirjallisuutta:
1. Schoenfeld AJ, Davies JM, Marafino BJ ym. Variation in quality of urgent health care provided during commercial virtual visits. JAMA Intern Med 2016;176:635–42. doi:10.1001/jamainternmed.2015.8248.
2. Linder JA, Levine DM. Health care communication technology and improved access, continuity, and relationships: the revolution will be uberized. JAMA Intern Med 2016;176:643–4. doi: 10.1001/jamainternmed.2016.0692
3. Watson J, Salisbury C, Atherton H, Campbell J, McKinstry B, Ziebland S. Proliferation of private online healthcare companies. Br Med J 2016;352:i1076.
4. American Academy of Family Physicians. Policies: e-visits. 2013.
5. Atlas SJ, Grant RW, Ferris TG, Chang Y, Barry MJ. Patient-physician connectedness and quality of primary care. Ann Intern Med 2009;150:325–35.
6. Franks P, Fiscella K. Primary care physicians and specialists as personal physicians: health care expenditures and mortality experience. J Fam Pract 1998;47:105–9.
7. http://www.laakariliitto.fi/edunvalvonta-tyoelama/suositukset/etalaaketieteen-suositus/
Kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehdessä 20/2016.
