Käsikauppalääke Finnexia on tarkoitettu potilaille, jotka haluavat oppia suomea tehokkaammin. Se vähentää ahdistusta, parantaa kognitiota ja edistää kielen oppimista. Vaikuttava aine lääkkeessä on linguositiini.
Valmistetta mainostettiin vuonna 2012 Helsingin rautatieasemalla. Paikan päällä sai osallistua arvontaan, josta saattoi voittaa purkillisen lääkettä itselleen.
Finnexian takana on tutkija-taiteilija Lisa Erdman. Finnexia-kampanja oli osa Erdmanin taiteellista väitöstutkimusta Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa.
Erdman on työskennellyt aiemmin graafikkona lääketeollisuudessa, joten hän tiesi, millaiselta uskottavan lääkepakkauksen pitää näyttää. Osana Finnexia-kampanjaan kuuluivat lääkepakkauksen lisäksi esite, Facebook-sivut ja mainosvideo, joka kuvaa lääkkeen toimintaa.
Erdmanilla on yhä pilleripakkauksia. Niiden sisältö on lumelääkettä.
Moni uskoi
Erdman on tehnyt aiemmin Yhdysvalloissa kampanjoita, joissa esitettiin lääkkeitä ratkaisuksi poliittisiin ongelmiin. Niiden joukossa oli esimerkiksi patrioottisuutta lisäävä lääke.
– Nuo kampanjat olivat reaktioita vuoden 2001 terrori-iskun jälkeisiin lakimuutoksiin, joilla kavennettiin kansalaisoikeuksia.
Erdman kertoo, että Yhdysvalloissa lääkemainonta on vähemmän säädeltyä ja siksi runsaampaa ja villimpää kuin Suomessa. Siitä seuraa, että lääkekampanjat ovat usein jokapäiväisen keskustelun kohteena. Erdman arvioi, että ihmiset ovat usein myös hyvin kriittisiä lääkemainontaa kohtaan.
Toisin oli Finnexia-kampanjassa.
– Yllätyin, miten monet ihmiset olivat valmiita uskomaan lääkkeeseen, Erdman sanoo.
Lääke herätti toivon
Vaikka Erdmanin pyrkimys oli tehdä lääkkeestä ja siihen liittyvästä kampanjasta mahdollisimman uskottavan oloinen, hän luuli, että ihmiset oivaltaisivat tuotteen mahdottomuuden.
– Halusin herättää keskustelua siitä, miten suuri merkitys kielellä on kulttuurin ymmärtämisessä ja suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumisessa.
Keskusteluakin syntyi. Moni halusi jakaa kokemuksiaan. Joku suunnitteli antavansa pillereitä lapsilleenkin. Osa ihmisistä suuttui. Erdman arvelee, että vihaisuuden taustalla oli pettymys.
– Oli ihmisiä, joissa Finnexia herätti toivoa, mutta kun he alkoivat tajuta, ettei lääke voi olla todellinen, he hämmentyivät.
Erdman pohtii, että taustalla voi olla vaikeitakin kokemuksia ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämisen tunteita. Äidinkieleltään englanninkielisenä hän kokee sopeutumisen olevan suhteellisen helppoa, mutta entä jos yhteistä kieltä suomalaisten kanssa ei olisi lainkaan?
Learn Finnish...Faster!
Ensi keväänä tarkastettavassa väitöskirjassaan Erdman tutkii nimenomaan fiktiivisen lääkemainoskampanjansa eettisiä seurauksia.
Hän kertoo kampanjan muuttaneen hänen suhtautumistaan lääkemainonnan voimaan.
– Ihmiset todella uskovat lääkkeisiin.
Erdman painottaa, että vaikka tavoitteena oli osaltaan myös satirisoida medikalisoitumista, hän ei ole lääkevastainen.
Erdmanin fiktiivisiä lääkemainoksia on käytetty myös opetusmateriaalina hoitajien ja lääkäreiden koulutuksessa niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin.
Jotain hän tekisi Finnexian kanssa toisin, jos aloittaisi nyt.
– Seuraisin kampanjaan osallistuneita ihmisiä pitempään. Pohtisin myös tarkemmin miten paljastan, mistä on oikeasti kyse.
Erdman kuvaa, että taiteellinen tutkimus on usein luonteeltaan provokatorisempaa kuin muu tutkimus.
– Tämä oli kokeilu. Niin taide toimii.
Kirjoittaja:
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva: Sami Perttilä
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
