Osteoporoosin diagnostiikan sudenkuoppia

Amerikkalainen rekisteritutkimus osoitti, että osteoporoosin lääkehoidoista suuri osa osuu väärään kohderyhmään. Lääkehoitoja aloitetaan, vaikka hoitosuosituksen mukaiset perusteet eivät täyty. Myös seulonnan kohdentaminen ontuu.

Yhdysvalloissa hoitosuositus ohjaa seulomaan DXA-menetelmällä luuntiheyttä yli 65-vuotiailta naisilta sekä sellaisilta nuoremmilta naisilta, joilla on osteoporoosin riskitekijöitä: aikaisempia murtumia, hento ruumiinrakenne (BMI alle 20 kg/m2), glukokortikoidien käyttöä, reumasairaus tai alkoholin liikakäyttöä. Tutkimukseen valittiin potilastietojärjestelmästä 6 150 iältään 40–85-vuotiasta naista, jotka ­osallistuivat ensimmäiseen DXA-seulontaansa.

Naisista 14 %:lla todettiin osteoporoosi joko lannerangan AP-mittauksessa tai reisiluun kaulassa. Lisäksi 33 %:lla todettiin DXA-tutkimuksessa osteoporoottinen löydös, joka ei kuitenkaan hoitosuosituksen perusteella edellytä lääkehoidon aloittamista, esimerkiksi lannerangan sivukuvassa, jossa DXA-tutkimus on vähemmän luotettava.

Kaikkiaan 31 %:lle naisista aloitettiin DXA-tutkimuksen perusteella osteoporoosi­lääkitys. Tutkijoiden analyysin mukaan jopa kaksi kolmasosaa näistä ei ollut hoito­suosituksen mukaan perusteltuja. Yli puolet aloitetuista lääkityksistä kohdistui sellaisiin DXA-löydöksiin, jotka suosituksen mukaan eivät anna aihetta lääke­hoitoon. Lääkityksiä aloitettiin myös naisille, joiden DXA-tulos oli osteopenian tasoista.

Rekisteritutkimus osoitti, että DXA-tutkimukset kohdistuivat osittain väärään potilasryhmään: 60 % tutkituista oli alle 65-vuotiaita naisia, joilla ei ollut osteoporoosin riskitekijöitä. Myös heistä neljäsosalle aloitettiin osteoporoosilääkitys.

Osteoporoosin vaara aiheuttaa huolta naisille, eikä tilannetta helpota, jos DXA-­tutkimuksen tuloksen tulkinta on haastavaa. Kliinikon voi olla vaikea selittää potilaalle, että tutkimuksessa näkyy osteoporoosimuutoksia, mutta ne ovat sellaisia, joita ei hoitosuosituksen perusteella tarvitse hoitaa. Tässä raportoidun tutkimuksen seurauksena radiologit muuttivat käytäntöään, ja nyt he kirjaavat lausuntoonsa vain sellaiset osteoporoosimuutokset, jotka kansainvälisen hoitosuosituksen mukaan vaativat lääkehoitoa.

Lähde:
Fenton J, Robbins J, Amarnath A, Franks P. Osteoporosis overtreatment in a regional health care system. JAMA Intern Med, verkossa ensin 4.1.2016. doi: 10.1001/jamainternmed.2015.6020

Kirjoittanut:
Helena Liira
LT, työterveyshuollon ja yleislääketieteen erikoislääkäri

Kuva:
Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 10/16.

Lue myös:
Osteoporoosin hoidosta kiistaa tiedeyhteisössä
Osteoporoosin hoitoon uusia ohjeita