Osteoporoosi mielletään herkästi keski-iän ohittaneiden naisten taudiksi. Mielikuva ei kuitenkaan muuta miksikään sitä faktaa, että keskimäärin joka viides yli 50-vuotias mies saa osteoporoosiin liittyvän murtuman loppuelämänsä aikana. Itse asiassa miesten riski saada osteoporoottinen murtuma on suurempi kuin riski saada eturauhassyöpä.
Erikoislääkäri Ari Rosenvallin mukaan suurin osa murtumista on estettävissä omasta terveydestä huolehtimisella ja todettua osteoporoosia hoitamalla. Mitään ei kuitenkaan voida tehdä, jos osteoporoosia ei edes osata epäillä.
– Ongelmana on se, että osteoporoosia ei mielletä miesten sairaudeksi. Tämä on johtanut siihen, että murtumasta huolimatta moni miehistä jää ilman osteoporoosidiagnoosia ja hoitoa, hän sanoo.
Osteoporoottinen murtuma voi tulla aivastaessa
Luusto on elävää kudosta, joka sisältää soluja, verisuonia ja hermoja. Luun hajottajasoluja kutsutaan osteoklasteiksi ja luun muodostajasoluja osteoblasteiksi. Vuodessa luukudosta hajoaa noin 5-10 prosenttia. Luun hajotessa uutta luutta muodostuu tilalle. Tästä voi laskea, että ihmisen luusto uusiutuu kokonaan joka kymmenes vuosi.
Osteroporoosi on sairaus, joka haurastuttaa luustoa tavallista nopeammin. Siinä osteoklastit syövät luuta nopeammin kuin osteoblastit pystyvät rakentamaan uutta. Luiden haurastumisesta taas seuraa usein kivuliaita ja toimintakykyä heikentäviä murtumia.
– Osteoporoottisia murtumia voi saada, kun kompastuu, nousee ylös tai vaikka aivastaa. Tällaisissa tilanteissa terve luu ei murtuisi. Yleisempiä ja yleensä vakavampia ovat lonkka- ja nikamamurtumat. Itse asiassa yli kolmasosa kaikista nikamamurtumista tulee miehille, Rosenvall kertoo. Hän myös huomauttaa, että vaikka naisilla murtumariski on suurempi, miesten riski kuolla murtuman komplikaatioihin on naisia suurempi.
Liikunta voittaa perintötekijät
Hyvä uutinen niin miehille kuin naisillekin on se, että osteoporoosia vastaan voi taistella arjen valinnoilla. Tärkeää on säännöllinen luita kuormittava liikunta ja monipuolinen ruokavalio, joka sisältää riittävästi kalsiumia, proteiinia ja D-vitamiinia.
Suomen Luustoliiton puheenjohtaja Harri Sieväsen mukaan säännöllinen liikunta näyttäisi vähentävän murtumien todennäköisyyttä, oli liikkuja sitten nuori tai vanha.
– Tutkimusten mukaan liikunnallisuus näyttäsi vaikuttavan enemmän kuin perintötekijät. Esimerkiksi tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin samanmunaisten kaksosten luustoa, huomattiin, että liikuntaa enemmän harrastaneen kaksosen luusto oli paremmassa kunnossa, hän kertoo.
Sievänen muistuttaa, että huonokuntoisten tulee aloittaa liikkuminen maltillisesti. Jos liikunta ei ole vuosiin maistunut, ensimmäisenä ei kannata lähteä pururadalle juoksemaan. Aluksi riittää tasapainoa parantava ja lihaksistoa vahvistava liikunta, esimerkiksi kuntosalilla. Sen jälkeen voi alkaa liikkua vapaammin luustoa kuormittavalla tavalla. Luustolle sopivaa liikuntaa ovat esimerkiksi erilaiset pallopelit, reipas kävely, juokseminen ja hyppiminen, mikäli nivelet sen sallivat.
– Jo kolmen tai neljän tunnin reipas liikunta viikoittain jopa puolittaa miesten lonkkamurtuman riskin, hän toteaa.
Sievänen myös huomauttaa, että liikunnasta täytyy tehdä osa arkea. Pelkkä vuoden ahkera liikunta ei auta, sillä liikkumattomuus alkaa jälleen kasvattaa murtumariskiä.
Miehet eivät tunnista osteoporoosin riskejä
Mistä mies voi tietää sairastavansa osteoporoosia? Kysymys on Ari Rosenvallin mukaan hankala. Toisaalta osteoporoosia sairastavat haluttaisiin löytää ennen murtumia, mutta monesti epäilys herää vasta murtuman jälkeen.
Rosenvall kehottaa miehiä miettimään vastauksia seuraaviin kysymyksiin. Yksikin ei-vastaus tarkoittaa, että henkilöllä on kohonnut riski sairastua osteoporoosiin tai saada osteoporoottinen murtuma.
➤ Harrastatko reipasta liikuntaa säännöllisesti?
➤ Saatko ruuastasi tarpeeksi kalsiumia tai käytätkö kalsiumlisää?
➤ Saatko riittävän määrän D-vitamiinia (20 mikrogrammaa/päivä)?
➤ Käytätkö alkoholia vähemmän kuin 3 annosta/päivä?
➤ Oletko aina ollut tupakoimaton?
➤ Oletko selvinnyt aikuisikäsi ilman pieni energisiä murtumia?
➤ Oletko auringossa yli 10 minuuttia päivässä/käytätkö D-vitamiinilisää?
Rosenvall muistuttaa, että osteoporoosin riskiin vaikuttavat myös perintötekijät ja monet sairaudet, kuten nivelreuma, tulehduksellinen suolistosairaus, imeytymishäiriö (keliakia), tyypin 1 diabetes, kilpirauhasen tai lisäkilpirauhasen liikatoiminta ja krooninen maksa- tai munuaissairaus. Sekin, että miehellä on alhainen testosteroni taso voi lisätä riskiä.
– Riskiä nostaa myös se, että henkilö on käyttänyt kortisonia tablettina yli kolme kuukautta yhtäjaksoisesti, hän lisää.
Tärkeää Rosenvallin mielestä olisi se, että miesten osteoporoosista puhuttaisiin enemmän. Tämä johtaisi siihen, että miehetkin osaisivat hakeutua hoitoon, jos epäilevät luustonsa kunnon heikentyneen. Rosenvall toivoo myös, että terveydenhuollossa selvitettäisiin yhä useammin, onko miehen murtuma osteoporoottinen vai ei.
Maailman osteoporoosipäivää vietetään 20.10. Vuoden 2014 teemana on miesten osteoporoosi, jolloin pukeudutaan valkoiseen. Luustoliitto julkaisi miesten luustoterveysmateriaalia, joka on tilattavissa kotisivuilta.
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
