Osteopenia tarkoittaa tilaa, jossa luun mineraalitiheys on alentunut verrattuna keskimääräiseen luuntiheyteen, mutta ei ole vielä niin alhainen, että se luokiteltaisiin osteoporoosiksi.
Osteopenia ei itsessään aiheuta oireita, mutta se on merkki siitä, että luusto on haurastumassa ja luunmurtumien riski on hieman koholla.
Tärkeintä on tunnistaa osteopenia varhain, jotta voidaan ryhtyä toimenpiteisiin luuston vahvistamiseksi ja osteoporoosin kehittymisen ehkäisemiseksi.
Luuntiheyden mittaus – osteopenian diagnosointi
Osteopenia diagnosoidaan luuntiheysmittauksella, joka yleisimmin tehdään DXA-laitteella (dual-energy X-ray absorptiometry). DXA-mittaus on turvallinen ja säteilyaltistukseltaan vähäinen tutkimus, joka mittaa luun mineraalipitoisuutta tyypillisesti lannerangasta ja reisiluun kaulasta.
Mittauksen tulos ilmaistaan T-luvulla (T-score), joka vertaa potilaan luuntiheyttä nuoren, terveen aikuisen keskimääräiseen luuntiheyteen:
- Normaali luuntiheys: T-luku on -1.0 tai suurempi
- Osteopenia: T-luku on välillä -1.1 ja -2.4
- Osteoporoosi: T-luku on -2.5 tai pienempi
Luuntiheyden mittaus tehdään yleensä riskiryhmille tai henkilöille, joilla on osteoporoosiin viittaavia tekijöitä.
Osteopenian syyt ja riskitekijät
Luuntiheyden luonnollinen väheneminen alkaa noin 30–40 vuoden iässä. Osteopenia kehittyy, kun luun uudismuodostus ei pysy luun hajoamisen tahdissa. Useat tekijät voivat nopeuttaa tätä prosessia ja lisätä osteopenian riskiä. Näitä ovat:
- ikääntyminen
- hormonaaliset tekijät (estrogeenin puute vaihtevuosi-iässä)
- testosteronin puute miehillä
- riittämätön kalsiumin ja D-vitamiinin saanti
- vähäinen liikunta
- tupakointi
- liallinen alkoholin käyttö
- alipaino
- tietyt sairaudet ja lääkitykset
- ruoansulatuskanavan sairaudet (esimerkiksi keliakia ja Crohnin tauti)
- perinnöllisyys
Osteopenian ehkäisy ja hoito
Osteopenian ehkäisyssä ja hoidossa keskeistä on terveellisten elämäntapojen noudattaminen ja riittävän luustoa vahvistavien ravintoaineiden saanti.
Erityisesti on huolehdittava riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista.
Aikuisille suositeltu kalsiumin päiväsaanti on yleensä 700–1200 mg iästä ja elämäntilanteesta riippuen. Hyviä kalsiumin lähteitä ovat maitotuotteet, tummanvihreät lehtivihannekset, tofu ja kalsiumilla täydennetyt elintarvikkeet.
D-vitamiini edistää kalsiumin imeytymistä. Suositeltu päiväsaanti aikuisille on yleensä 10–20 mikrogrammaa (400–800 IU). D-vitamiinia saadaan auringonvalosta, rasvaisesta kalasta ja D-vitamiinilla täydennetyistä elintarvikkeista. Tarvittaessa voidaan käyttää D-vitamiinilisää.
Painoa kantava liikunta ja lihasvoimaharjoittelu ovat tärkeitä luun muodostumisen stimuloinnissa ja luuntiheyden ylläpitämisessä.
Lisäksi kannattaa lopettaa tupakointi ja rajoittaa alkoholin käyttöä.
Erityisesti iäkkäillä henkilöillä kaatumisten ehkäisy on tärkeää luunmurtumien riskin vähentämiseksi.
Lääkehoitoa osteopeniassa harkitaan yleensä vain tietyissä tapauksissa, joissa luunmurtumariski arvioidaan korkeaksi esimerkiksi muiden riskitekijöiden vuoksi. Lääkehoidon tarve arvioidaan aina yksilöllisesti lääkärin toimesta.
Osteopenia ei välttämättä johda osteoporoosiin, ja terveellisillä elämäntavoilla voidaan usein hidastaa tai pysäyttää luuntiheyden edelleen laskua ja jopa hieman parantaa sitä.
