Olin matkalla eläinsairaalasta kotiin sairas koiranpentu sylissäni.
Sairaalassa ei ollut mennyt hyvin. Ensin vastaanottovirkailija moitti minua kovaan ääneen, koska en ollut osannut mitata koiralta kuumetta. Sen jälkeen hän sätti minua siitä, etten ollut soittanut ennen tuloani. Selitykset varatusta puhelinnumerosta ja lukuisista yrityksistä eivät lämmittäneet naisen mieltä.
Sen jälkeen lääkärit ja hoitajat kuljettivat koiraani huoneesta toiseen, mutta eivät muistaneet kertoa minulle, mistä on kyse. Kuuden tunnin odottelun jälkeen, olin varma, etten saisi koiraa enää takaisin. Tunsin itseni heikoksi, avuttomaksi, vihaiseksi ja maailman huonoimmaksi omistajaksi.
Lopulta hoitaja toi pennun syliini ja kertoi, että tällä on keuhkokuume. Hän antoi hoito-ohjeet ja lähetti meidät kotiin.
Minulla ei ollut autoa, enkä jaksanut edes ajatella bussimatkaa. Soitin siis taksin, joka kurvasi paikalle yllättävän nopeasti.
Iäkäs, itsensä Kariksi esitellyt taksikuski, ei suhtautunut huoleeni vältellen tai koiraani inhoten. Hän kertoi kuljettaneensa koiria ennenkin ja totesi pentuni olevan reippaan näköinen tapaus, joka varmasti selviää keuhkokuumeestaan. Jos koira oksentaisi penkille, se ei haittaisi. Jo tämä tieto sai minut rentoutumaan heti.
Kari puhui rauhoittavalla äänellä, joka sai hätäisen pennunkin rentoutumaan. Kun auto pysähtyi liikennevaloihin, mies kääntyi paijaamaan koiran tulikuumaa päätä.
Loppumatkan Kari hyräili jotain etäisesti tuttua laulua ja melkein nukahdin – ensimmäistä kertaa vuorokauteen. Tunsin voimistuvani.
Kotiovella Kari rapsutti pentua lempeästi, kehotti pitämään huolta koiran nesteytyksestä ja totesi minun olevan hyvä omistaja. Hän kertoi omistaneensa itsekin lukuisia koiria. Joillekin niistä tuli antibiooteista paha olo, mutta siitä ei pitänyt säikähtää liikaa. Tarvittaessa voisin aina tilata taksin ja matkustaa takaisin sairaalaan. "Kaikki järjestyy."
Sitten Kari toivotti pikaista paranemista ja lähti ajamaan seuraavien kyytiä tarvitsevien luo.
Karin tapaaminen oli muuttanut minut täysin. Olin itsevarma ja levollinen. Tiesin, mitä koiralle pitää tehdä. Olin varma, että pentu paranisi.
Niin tapahtuikin. Itse asiassa koirani täyttää kaksi vuotta tänä juhannuksena. Siitä voi kiittää Kariakin, joka oli kiltti juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin.
Ilmoita hyvä tyyppi
Potilaan Lääkärilehti etsii nyt vastaavia tarinoita. Kuka on rohkaissut tai ilahduttanut sinua terveydenhuollon yhteydessä? Kyseessä voi olla joku aina sairaanhoitajasta vanhusten ulkoiluttajaan – taksikuskikin.
Lähetä vinkkisi osoitteeseen toimitus@potilaanlaakarilehti.fi. Kerro hyvän tyypin koko nimi ja työpaikka. Perustele myös miksi juuri hänestä pitäisi tehdä juttu. Haastattelemme hyviä tyyppejä kesän ajan ja juttuja aletaan julkaista elokuussa.
Luodaan yhdessä hyvää mieltä sairaanhoitoon.
Loppuun vielä muutama video terveydenhuollon hyväntekijöistä:
Laulava sairaanhoitaja Valencian sairaalasta.
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
