Oppilas saa nopeasti apua isoihinkin ongelmiin.
Näin kouluterveydenhoitaja Henrik Kuusipalo kuopiolaisesta Kalevalan koulusta luonnehtii, mihin koululääkärin ja -terveydenhoitajan toimiva yhteistyö parhaimmillaan johtaa.
Kuusipalo antaa esimerkin kuluvalta syksyltä.
– Opettajan vinkistä havaitsin, että erään oppilaan psyykkinen stressi oirehtii voimakkaasti myös fyysisesti. Sain raivattua koululääkärin kalenterista heti vastaanottoajan, ja hän lähetti oppilaan välittömästi eteenpäin ja hoitoon. Näin homma sujuvimmillaan toimii.
Hän huomauttaa, ettei kumpikaan ammattilainen olisi yksin päässyt yhtä hyvään lopputulokseen.
Kuusipalon työpari, koululääkäri Hertta Ollikainen korostaa niin ikään yhteistyön merkitystä.
– Tässä ammatissa terveydenhoitaja on tosi keskeinen kumppani, sillä yhteys lääkärikollegoihin ei ole yhtä tiivis kuin vaikkapa sairaalatyössä, Ollikainen toteaa.
Kaksikon onnistumisten hedelmistä hyötyvät paitsi oppilas perheineen myös koulutoverit ja opettajat. Puuttuminen esimerkiksi lapsen keskittymisvaikeuksiin voi palauttaa työrauhan koko luokkaan.
Päällekkäisyydet pois
Kummankin mielestä kumppanuudessa keskeistä on tarkoituksenmukainen työnjako.
– Lääkärinä tehtäväni ei ole toistaa terveydenhoitajan jo tekemiä ja kertomia asioita. Minun täytyy kyetä tuomaan kokonaisuuteen jotakin muuta, eli oma lääketieteellinen osaamiseni, Hertta Ollikainen määrittelee.
Hänen mukaansa esimerkiksi oppilaan ylipainon hoidossa tämä tarkoittaa, että terveydenhoitaja vastaa ensisijaisesti käytännön elintapaohjauksesta ja painon seurannasta. Lääkärin osuutena puolestaan on muun muassa kertoa perheelle ylipainon riskeistä ja tukea näin terveydenhoitajan urakkaa.
Henrik Kuusipalo sanoo, että hyvässä kumppanuudessa lääkäri voi luottaa terveydenhoitajan tekemään tilannearvioon ja jatkaa omaa työtään sen pohjalta. Samoja asioita ei tarvitse selvitellä moneen otteeseen.
– Eikä koululääkärin ja -terveydenhoitajan pidä pallotella lasta edestakaisin välillään. Pääsääntöisesti lääkärin kannattaa kuunnella kokeneen hoitajan näkemystä, ettei kouluterveydenhuollon apu enää riitä oppilaalle. Ei ole lapsenkaan etu, jos hänet sellaisessa tilanteessa palautetaan terveydenhoitajan seurantaan ja kannateltavaksi.
Ollikainen lisää, että varmaotteinen kouluterveydenhoitaja osaa kohdentaa koululääkärin rajalliset resurssit oikein ja tuntee myös muut vaihtoehdot.
– Jos asia kuuluu selkeästi omalääkärille tai vaikkapa kunnan matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin, oppilaan voi ohjata suoraan niihin. Arvostan myös sitä, että kouluterveydenhoitaja uskaltaa ottaa vastuuta ja tehdä itse esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen selkeissä tapauksissa.
”Pojatkin jonottavat Henrikin luokse”
Hertta Ollikainen kertoo sairaalatyössä oltuaan yllättyneensä positiivisesti kouluterveydenhoitajien itsenäisestä ja laajasta tehtävänkuvasta.
– Lääkärin kannattaa koulumaailmassa astua alas ammatilliselta jakkaraltaan ja kuunnella muita ammattiryhmiä: terveydenhoitajia, opettajia ja koulukuraattoreita. Heillä on hyvä tuntuma oppilaiden arkeen.
Ollikaisen mukaan lääkärin täytyy oppilaan ja perheen kohdatessaan tukea ongelmat esiin nostanutta terveydenhoitajaa. Lääkäri voi vaikkapa sanoa, että terveydenhoitaja oli kiinnittänyt huomion tärkeään asiaan ja antanut arvokasta tietoa.
Kuusipalo ja Ollikainen kehottavat työpareja kiinnittämään huomiota niin ikään hyviin kirjauksiin. He itse kommunikoivat paljon potilastietojärjestelmän kautta, ja paperilappuja vaihdetaan tarvittaessa.
– Olisi hyvä, jos lääkäri kirjaisi terveydenhoitajalle selkeästi toiveensa jatkoseurannasta ja muusta tärkeästä. Kannattaa myös muistaa, ettei meillä välttämättä ole mahdollisuutta käydä läpi kaikkia vanhoja merkintöjä, Kuusipalo sanoo.
Hertta Ollikainen toivoo hoitajilta huolellisuutta esimerkiksi rutiinimaisissa ikäkausitarkastusten kirjauksissa.
– Aiheutuu aika paljon ylimääräistä vaivaa, jos mopokorttia varten lääkärintodistusta tehdessä huomaakin viimeisimmän näkötestin tuloksen jääneen merkkaamatta tietojärjestelmään.
Kumpikin kertoo arvostavansa suuresti toisen työotetta.
– Henrik on valtavan ottautuva, ei todellakaan mikään leipäpappi. Hänen luokseen pojatkin suorastaan jonottavat kertomaan asioistaan. Hän on innostunut ja suorapuheinen terveydenedistäjä, mutta realistisella tavalla: jos tupakka on pienin nuoren ongelmista, Henrik ei jumitu saarnaamaan siitä, Hertta Ollikainen sanoo.
– Hertta on omistautunut ammattilainen, joka osaa ja on tottunut työskentelemään lasten kanssa. Lähettäessäni oppilaan Hertan luo voin luottaa täysin siihen, että ongelmat otetaan oikealla vakavuudella ja niihin haetaan ratkaisua, Henrik Kuusipalo kiittää.
Kirjoittanut:
Mari Vehmanen
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
