Lääkäriliiton kanditilaisuudessa eräs opiskelija pohti, miksi lääkäripelko otetaan hyvin huomioon hammaslääkärikoulutuksessa, mutta lääkärikoulutuksessa ei.
Saavatko lääkärit riittävästi eväitä pelkopotilaiden kohtaamiseen, pedagoginen yliopistonlehtori Eeva Pyörälä Helsingin yliopistosta?
– Asiaa käsitellään parhaiten lasten kurssilla. Tiedetään, että moni lapsi on lääkäripelkoinen, mutta niinhän on moni aikuinenkin. Vuorovaikutuskoulutuksessa käsitellään potilaan erityyppisiä tunteita, niiden tunnistamista ja sitä, miten toimia mielekkäästi. Tämä ei ole yhtä systemaattista kuin hammaslääketieteen puolella, jossa opetus keskittyy käsittääkseni konkreettisesti kivun pelkoon.
– Ainakin Helsingissä vuorovaikutuskoulutuksessa puhutaan siitä, että potilaan pelko voi ilmetä monella tavalla. Reagointitapa voi olla potilaallekin yllättävä. Potilas voi esimerkiksi vetäytyä tai panna hanttiin. Pelkojen taustalla voi olla yksittäisten tilanteiden lisäksi myös vakavien sairauksien pelkoa. Ikävien uutisten kertomista kyllä opetellaan. Pelkojen kirjo on kuitenkin laaja.
– Haaste tällä hetkellä on se, että meillä moniammatillisen tiimin toimintaa opetellaan hyvin vähän. Koko tiimillä on oltava potilaan jaksamista tukeva vuorovaikutus.
Miksi hammaslääketieteessä on enemmän opetusta pelkopotilaista?
– Hammaslääkäreillä toiminta on yhdenmukaista. Lääkärien toiminta on moninaisempaa, ja suuri osa potilaista tulee tavallisiin tilanteisiin, joissa ei ole pelättävää. Hammaslääkärit ovat myös saaneet paljon palautetta asiasta.
Pitäisikö asia ottaa paremmin esiin koulutuksessa?
– Teemaa pitää ilman muuta käsitellä. En osaa sanoa, onko sitä kaikissa tiedekunnissa systemaattisesti. Odotamme Helsingissä innolla psykologien tuloa tiedekuntaan. On hieno mahdollisuus tehdä yhteistyötä heidän kanssaan, ja siitä voi saada lisäpotkua myös kivun ja pelkojen käsittelyyn.
Millaisia vinkkejä antaisit pelkopotilaan kohtaamiseen?
– Operatiivisilla aloilla toimenpide pitää aluksi käydä selkeästi läpi rauhallisessa tilassa esimerkiksi näyttämällä kuvia. Silloin potilaan on helpompi sietää se.
– Gastroskopian kaltaisessa epämiellyttävässä tutkimuksessa on tärkeää, että koko tiimi toimii potilasta tukevalla tavalla. Jos potilas alkaa yhtäkkiä kiskoa putkea pois, kun ei enää kestä, niin hoitotiimi ei ole pystynyt antamaan hänelle turvallisuuden tunnetta. Jonkun on konkreettisesti otettava potilaasta hyvä ote, jotta hänellä on helppo olla. Lisäksi rauhoitetaan suullisesti.
– Hammaslääkärit on opetettu koskettamaan rauhoittavasti olkapäälle. He tarkkailevat potilasta ja kysyvät, jaksatko vielä. Rauhoittava kosketus, kuunteleminen ja läsnä oleminen on tärkeää. Kannattaa sanoa ääneen, että ei ole hätää. Kuten pienelle lapselle.
– Hyvä kliininen osaaminen ja rauhallisuus rauhoittavat potilaankin. Suomalaiset potilaat ovat sinänsä tyytyväisiä siihen, että tutkitaan kunnolla. Pidetään hyvänä, että lääkäri tutkii oikein fyysisesti.
Kirjoittaja:
Miia Soininen
toimittaja
