Tuhkarokkoepidemioita on jälleen puhjennut muun muassa Yhdysvalloissa ja Saksassa etenkin rokottamatta jääneiden keskuudessa. Virus on ihmisen nopeimmin leviäviä: yksi rokkotartunnan saanut tartuttaa keskimäärin 12–18 altista, suojaamatonta ihmistä.
Rokotukset tuhkarokkoa vastaan aloitettiin vuonna 1975. Pitäisikö sitä ennen syntyneiden rokotuttaa itsensä, ylilääkäri Hanna Nohynek THL:n rokotusohjelmayksiköstä?
– MPR-rokotussuojaa suositellaan kaikille, ja erityisen tärkeä se on terveydenhuoltohenkilöstölle. Ennen vuotta 1960 syntyneistä valtaosa sairasti tuhkarokon ja sai siitä immuniteetin.
– Jos pikkulapsi viedään ulkomaanmatkalle, suositellaan rokotetta kuuden kuukauden iästä alkaen. On muistettava, että se katsotaan ylimääräiseksi annokseksi, ja normaalin perusrokotussarjan ensimmäinen annos annetaan kuitenkin 12–18 kuukauden iässä.
Yksittäiset ulkomailta tuodut tuhkarokkotartunnat eivät ole päässeet leviämään Suomessa. Olisiko tuhkarokkoepidemia mahdollinen meillä, vai riittääkö laumasuoja?
– Laskennallisesti laumasuojaan vaaditaan vähintään 92–94 prosentin rokotuskattavuus. Suomessa ensimmäisen MPR-rokoteannoksen on saanut 96 prosenttia vuonna 2012 syntyneiden ikäluokasta eli rokotuskattavuus on erinomainen. Laaja epidemia on siis epätodennäköinen.
– Voi kuitenkin olla, että joillakin paikkakunnilla kattavuus jää heikommaksi. Silloin paikalliset tautirypäät ovat mahdollisia.
– Tiedetään myös, että pienellä osalla lapsista rokotussarja jää vajaaksi, etenkin jos ensimmäinen annos on annettu tavallista aikaisemmin.
Mitä pitää tehdä, kun epäilee potilaalla olevan tuhkarokko?
– Potilaasta otetaan näytteet diagnoosin varmistamiseksi ja epäilystä ilmoitetaan puhelimitse tartuntataudeista vastaavalle lääkärille.
– Altistuneiden kartoitus on syytä aloittaa heti ja jäljitys diagnoosin varmistuttua. Altistuneiksi katsotaan tartuttavan potilaan kanssa samassa tilassa olleet, joilla ei ole immuunisuojaa tautia vastaan. Heille annetaan MPR-rokote tai immunoglobuliini.
Lue myös artikkeli: Jos rokottaminen loppuisi.
Kirjoittanut: Marianne Jansson
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 11/15.
