Vaikka lastensa rokottamisesta kokonaan kieltäytyvien perheiden osuus on edelleen vain noin prosentin luokkaa, uudempia rokotteita, kuten pneumokokki-, rotavirus- ja papilloomavirusrokotteita jätetään ottamatta selvästi tätä useammin. Suomen kuntien välillä on myös selviä eroja lasten ja nuorten rokotuskattavuudessa (1).
Kokonaisuudessaan lasten rokotuskattavuus on koko maan tasolla edelleen hyvä kausi-influenssarokotusta lukuun ottamatta. Paras rokotuskattavuus, 97,2 prosenttia, on ns. viitosrokotteella, joka antaa suojan kurkkumätää, jäykkäkouristusta, hinkuyskää, poliota sekä Hib-bakteerin aiheuttamia tauteja vastaa. Tuhkarokolta suojaavan MPR-rokotteen kattavuus oli 95,4 prosenttia. Täydellisen rotavirusrokotesarjan oli saanut 91 prosenttia ja pneumokokkirokotesarjan 92 prosenttia vuonna 2012 syntyneistä lapsista (2).
Riskien arviointi vaatii tieteellistä ajattelua
Euroopassa on viime vuosina esiintynyt useita rokottamattomista väestönosista liikkeelle lähteneitä epidemioita, joissa on sairastunut kymmeniä tuhansia ihmisiä tuhka- tai vihurirokkoon. Valitettavasti on viitteitä siitä, että myös Suomessa on syytä olla huolissaan rokottamiseen epäröivästi tai kielteisesti suhtautuvien määrän lisääntymisestä.
Rokottamiseen liittyvää epäröintiä ja vastustamista on tutkittu paljon (3). Vastustuksen syyt ovat tuttuja: rokotteiden turvallisuuteen ja tarpeellisuuteen liittyvät huolet, modernia lääketiedettä vastustavat maailmankatsomukselliset tai uskonnolliset näkemykset sekä yksilön itsemääräämisoikeuden rajoittamiseen tai erilaisiin salaliittoteorioihin liittyvät uskomukset (5). Yhtenä osaselityksenä voi myös pitää ns. arkiajattelun ja tieteellisen ajattelun eroavuuksia erityisesti riskien tunnistamisen ja arvioinnin osalta (6). Taipumus uskoa erilaisiin salaliittoteorioihin voi myös heijastua laaja-alaisena tieteellisen tutkimustiedon kiistämisenä (7).
Näiden eri syiden merkitys vaihtelee huomattavasti maittain, väestöryhmittäin, rokotteittain ja myös ajallisesti. Esimerkiksi vuoden 2009 influenssapandemian aikana epidemian uhka kasvatti halukkuutta pandemiarokotuksiin, mutta sen jälkeen todettu Pandemrix-rokotteen ja narkolepsian välinen yhteys lisäsi Suomessa rokotteiden turvallisuuteen liittyviä huolenaiheita.
Rokottamista vastustavat tahot ovat nykyään kansainvälisesti verkottuneita ja viestivät ammattimaisesti. Rokottamista negatiiviseen sävyyn käsittelevät uutiset päätyvätkin nopeasti verkkosivulta toiselle. Lapsensa rokottamista pohtivan perheen näkökulmasta luotettavan tutkitun tiedon näkyvyys mediassa voi kuitenkin olla huomattavasti yksittäisiä kriittisiä ja luottavuudeltaan kyseenalaisia uutisia pienempi. Sekaannusta aiheuttaa myös rokotuskriittisten sivustojen naamiointi tieteellisiä foorumeita ja viranomaislähteitä muistuttavaan asuun ja muotoon.
Yhteinen muisti toimii valikoiden
Yksilölle ja yhteiskunnalle kiistatta hyödyllisen, vapaaehtoisuuteen perustuvan rokotusohjelman vastustus on haitallinen ilmiö, johon terveydenhuollon ammattilaisten tulisi aktiivisesti pyrkiä vaikuttamaan. Koska syyt epäröintiin ja rokotevastaisuuteen vaihtelevat, erilaisten yksittäisten terveysinterventioiden vaikutus rokotuskattavuuteen on yleensä vaatimaton (8). Arvovaltaiset asiantuntijakannanotot voivat kyllä vakuuttaa joitakin perheitä rokotuttamaan lapsensa, mutta vaikutus voi olla päinvastainen niillä, joiden vastarinta perustuu nimenomaan tiede- ja viranomaisvastaisuuteen. Kun rokotteilla voitettujen tartuntatautien aiheuttama sairastuvuus ja kuolleisuus häviää yhteisestä muistista, nousevat rokotteiden vähäisetkin haittavaikutukset helpommin harkinnan ytimeen (9).
Rokotusohjelman puolustaminen vaatii todennäköisesti lukuisia erilaisia tutkittuun tietoon perustuvia toimenpiteitä (10). Lisäksi tarvitaan panostusta rokotusten vaikutusten monitieteiseen tutkimukseen, viestintään ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutukseen. Terveydenhuoltohenkilöstön oma rokotemyönteisyys on osoittautunut keskeiseksi luottamusta ja yhteisvastuullisuutta vahvistavaksi tekijäksi (11).
Rokotuspäätös ei ole pelkästään henkilökohtainen, eettisesti neutraali valinta, koska sen vaikutukset ulottuvat koskemaan muita ihmisiä. Huolehtimalla omasta ja perheensä rokotussuojasta kukin meistä samalla lisää luottamusta rokotusohjelmaan.
Lue myös:
Totta vai tarua – 8 väitettä rokotuksista
Rokotuspakko ei sovi Suomeen
Jos rokottaminen loppuisi
Muista kertoa rokotuksista
Kirjoittanut:
Taneli Puumalainen
LT, ylilääkäri
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Hanna Nohynek
LT, ylilääkäri
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Veikko Launis
FT, professori
Turun yliopisto
Kuva:
Panthermedia
Kirjallisuutta:
1. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Rokotuskattavuus. 17.8.2015. www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/kansallinen-rokotusohjelma/rokotuskattavuus
2. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Vuonna 2012 syntyneiden lasten rokotuskattavuus. 17.8.2015. www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/kansallinen-rokotusohjelma/rokotuskattavuus/vuonna-2012-syntyneiden-lasten-rokotuskattavuus
3. Larson HJ∗, Jarrett C, Eckersberger E ym. Understanding vaccine hesitancy around vaccines and vaccination from a global perspective: A systematic review of published literature, 2007–2012. Vaccine 2010;28:1709–16.
4. Leask J, Kinnersley P, Jackson C ym. Communicating with parents about vaccination: a framework for health professionals. BMC Pediatr 2012;12:154. doi:10.1186/1471-2431-12-154
5. Hannikainen T. Rokotuksen vastustusliikkeestä. Duod 1914;2.
6. Veikko Launis. Tieto vai ”mutu” rokotuspäätöksen pohjana? Duod 2013;129:2413–9.
7. Lewandowsky S, Gignac GE, Oberauer K. The role of conspiracy ideation and worldviews in predicting rejection of science. PLoS ONE 8(10):e75637. doi: 10.1371/journalpone.0075637
8. Sadaf A, Richards JL, Glanz J ym. A systematic review of interventions for reducing parental vaccine refusal and vaccine hesitancy. Vaccine 2013;31:4293–304.
9. Krantz I, Sachs L, Nilstun T. Ethics and vaccination. Scand J Public Health 2004;32:172–8.
10. Eskola J, Duclos P, Schuster M, MacDonald NE. The SAGE working group on vaccine hesitancy. How to deal with vaccine hesitancy? Vaccine 2015;33:4215–7. http://dx.doi.org/10.1016/j.vaccine.2015.04.043
11. Mergler MJ ym. Association of vaccine-related attitudes and beliefs between parents and health care providers. Vaccine 2013;31:4591–5.
Julkaistu Lääkärilehdessä 36/14.
