Terveydenhuollon työpaikoilla käydään kiivasta keskustelua. Irtisanomisiakin pelätään.
Kyse on tartuntatautilaista. Sen 48. pykälä, joka tulee voimaan maaliskuun alussa, määrää että ”potilastiloissa, joissa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita tai potilaita, saa käyttää vain erityisestä syystä henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja”.
Parhaillaan työpaikoilla laaditaan ohjeistuksia siitä, miten lakia sovelletaan. Jokaisen yksikön on itse määriteltävä, keitä potilaita ja mitä tiloja pykälä käytännössä tarkoittaa. Soveltaminen ei ole sujunut ongelmitta. Pitääkö vaatimuksista esimerkiksi pitää kiinni niidenkin työntekijöiden kohdalla, jotka työskentelevät vain tilapäisesti lain tarkoittamissa potilastiloissa?
Pykälän soveltaminen on synnyttänyt kiivasta keskustelua sairaanhoitopiireissä, sanoo TAYS:n infektiosairauksien ja sisätautien erikoislääkäri, apulaisylilääkäri Reetta Huttunen.
Hän kertoo, että nyt pohditaan erityisesti, mitä lain nojalla pitää tai voi tehdä terveydenhuollon ammattilaisen kieltäytyessä rokotuksista.
– Tämä on erittäin mielenkiintoinen kysymys. Joissakin sairaanhoitopiireissä on puhuttu irtisanomisen mahdollisuudesta, vaikka tietääkseni tämän lain mukaan niin ei voida tehdä.
Lääkintöneuvos Anni Virolainen-Julkunen STM:stä vakuuttaa, että rokotuksesta kieltäytyminen ei voi olla irtisanomisperuste.
– Ei rokotusta kuitenkaan voi kaikille antaa lääketieteellisistäkään syistä. Eikä toisaalta rokotuksen antama suoja ole 100-prosenttinen. Terveystietojen perusteella ei työntekijää saa syrjiä.
Työtehtävien muutoksia sen sijaan joudutaan mahdollisesti harkitsemaan, jos työntekijä kieltäytyy rokotuksista, Huttunen arvioi.
Tieto kulkee työterveyshuollon kautta
Lain mukaan työnantaja voi työntekijän suostumuksella arvioida tämän soveltuvuutta työtehtäviin.
– Tämä on ongelmallista. Jos työntekijä ei anna suostumustaan, työnantajapuoli ei voi häntä siihen velvoittaa, Huttunen pohtii.
Virolainen-Julkusen mukaan tarkoitus on, että lain toteuttaminen etenee luottamuksen hengessä.
– Terveystietoihin ei työnantajalla ole pääsyä. Työterveyshuollon kautta työhön soveltuvuutta voidaan arvioida myös tältä osin.
Vaikka rokotussuojan olemassaolon voi tarvittaessa selvittää laboratoriotutkimuksella, lähtökohtana on, että työntekijän oma ilmoitus riittää.
Ei liian tiukkoja tulkintoja
Virolainen-Julkunen muistuttaa, että lain tarkoitus on torjua tarttuvia tauteja, parantaa potilasturvallisuutta ja parantaa henkilökunnan rokotuskattavuutta.
– Toivoisin, että lakia tulkittaessa ja ohjeistusta laadittaessa käytettäisiin harkintaa ja tervettä järkeä. Liian tiukasti ei lakia kannata tulkita. Yksittäiset tapaukset on syytä ratkaista tapauskohtaisesti.
Ministeriössä toivotaan, että ohjeistukset olisivat eri puolilla Suomea suhteellisen yhdenmukaiset. Apua laintulkintaan on tarjolla esimerkiksi THL:n sivuilla, jonne on koottu vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin.
Huttunen arvioi, että näillä näkymin eri puolilla Suomea tullaan tekemään varsin erilaisia laintulkintoja.
– Olisi parasta, jos työnantaja ja työntekijä pystyisivät sopimaan paikallisesti käytännöistä. Ymmärrystä pitäisi olla molemmilla osapuolilla.
Virolainen-Julkunen kertoo, että esimerkiksi Kuntatyönantajien ja Tehyn kanssa on käyty keskusteluja.
– Me yritämme nyt aktiivisesti neuvoa ja kouluttaa. Yllättävän paljon huolia on ilmennyt ottaen huomioon, että niin työtekijä- kuin työnantajajärjestöt olivat mukana neuvotteluissa jo silloin, kun lakia sorvattiin.
Rokotukset kuuluvat medisiinarin ammattikuvaan
Laki koskee myös opiskelijoita. Onko medisiinarien joukossa asiasta keskusteltu?
– Olemme tietoisia lakimuutoksesta. Medisiinarit ovat varsin rokotusmyönteisiä, eikä sen kummempaa huolta ole herännyt, kertoo Medisiinariliiton puheenjohtaja Inari Natri.
Helsingissä opiskeleva Natri kertoo, että opiskelijat saavat esimerkiksi kausi-influenssarokotukset helposti HUS:n henkilökunnan kanssa.
– Me pidämme rokotusten ottamista ikään kuin ammattikuntaan kuuluvana asiana, Natri kuvaa.
Ennemminkin opiskelijoita mietityttää se, että esimerkiksi kausi-influenssarokotukset kuuluvat yleensä vain kliinisen vaiheen opiskelijoille. Moni toivoisi, että jo ensimmäisinä vuosina rokotuksen voisi saada opiskelijaterveydenhuollosta.
Rokotetuille palkallinen vapaa?
Lääkärien pääluottamusmies Risto Avela HUS:sta kertoo, ettei ole kuullut kollegoilta kommentteja lakimuutoksesta.
Hän uskoo, että terveydenhuollon henkilökunta on vastuuntuntoista ja ottaa rokotukset.
– HUS:ssa influenssarokotuksen kattavuus oli yli 90 prosenttia viime vuonna ja todennäköisesti se säilyy samankaltaisena tänäkin vuonna.
Avela ei kannata rokotuspakkoa. Hän tarjoaisi mieluummin ”porkkanaa”, jos työntekijä ottaa influenssarokotuksen.
– Yksi influenssarokote säästää noin 0,6 sairauspäivää vuodessa. Voisiko työntekijä saada esimerkiksi yhden palkallisen vapaapäivän, jos hän ottaa rokotuksen kolmena vuonna peräkkäin? Avela ehdottaa.
Kirjoittajat:
Ulla Toikkanen
toimittaja
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva: Laura Vesa
Juttu on julkaistu Lääkärilehdessä 44/2017.
