Suositus lasten sisäharrastusten rajoittamisesta on saanut vastustusta.
Lasten ja nuorten harrastustoiminnan rajoittamista on puitu runsaasti julkisuudessa sen jälkeen, kun hallituksen koronaministerityöryhmä suositteli, että sisätilojen rajoitukset tulisi laajentaa koskemaan myös lapsia ja nuoria.
Useilla alueilla on päätetty toimia suosituksen vastaisesti ja sallia vuonna 2003 ja sitä myöhemmin syntyneiden sisäharrastukset. Näin on linjattu esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin alueella, Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla ja Lapissa.
Lasten infektiotautiopin professorin ja Tyksin lasten infektiotautien osastonylilääkärin Ville Peltolan mielestä on helppoa ymmärtää paikallisia ratkaisuja. Lasten harrastusten rajoittaminen ei tunnu hänestä lainkaan järkevältä toimelta.
Hänen mielestään lapset ovat koronarajoitusten kannalta väärä ryhmä.
– Ei tauti enimmäkseen lasten keskuudessa leviä. Lapsille korona ei ole suuren riskin tauti, vaan melkein aina lievä. Jos lasten rajoitustoimia tehdään, se on aikuisten suojelua. On iso kysymys, kuinka paljon lasten pitää joutua sen takia kärsimään.
Peltolan mielestä lasten liikuntaharrastustoiminta ei tunnu kovin suuren riskin toiminnalta, jos harrastuksissa on enimmäkseen sama porukka ja järkevät käytännöt, kuten isojen ihmisjoukkojen välttäminen ja maskien käyttö tilanteen mukaan.
– Tartuntariskiin liittyvät tiiviit kontaktit sisätiloissa. Viruksen leviämisen kannalta pieni piiri on parempi kuin se, että on isoja ryhmiä ja vaihtuvia porukoita.
Järkeviä käytäntöjä ovat Peltolan mielestä esimerkiksi porrastetut ruokailut ja maskien käyttö kouluissa. Niistä ei koidu paljon haittaa, kun taas lasten liikuntaharrastusten estäminen on selkeä haitta. On epäselvää, onko siitä hyötyä.
Lasten tartunnat ovat hyvin pienessä roolissa
Turun kaupungin tartuntataudeista vastaava ylilääkäri Jutta Peltoniemi on samoilla linjoilla. Korona–ajalta on tietoa siitä, että tartuntariski lasten harrastustoiminnassa on pieni ja sitä voidaan merkittävästi vähentää varotoimilla, kuten maskien käytöllä. Liikuntatilat ovat usein isoja ja väljiä, jolloin tartuntariski pienenee. Vaikka omikron–ajalta ei ole vielä kattavaa tietoa, Peltoniemi ei usko, että riski poikkeaa merkittävästi aiemmin raportoidusta.
– Joukkueissa havaitut tartunnat ovat usein liittyneet kisamatkoihin ja pitkiin bussikuljetuksiin, mikä ei ole verrattavissa harrastustoimintaan yleisesti.
Lasten tartunnat ovat ylipäätään Peltoniemen mukaan hyvin pienessä roolissa koronapandemiassa. Lapset myös tapaavat toisiaan koulun jälkeen, joten hyöty harrastusten rajoittamisesta jää sitäkin kautta vähäiseksi.
– En usko, että lasten harrastustoimintaa rajoittamalla saavutetaan merkittävää hyötyä epidemiatilanteeseen. Sen sijaan haitat siitä, ettei pääse harrastuksiin, on huomattava.
Myös Peltola huomauttaa, että lapset viettävät muutenkin aikaa yhdessä kavereiden kanssa vapaa-ajalla – ja niin pitää ollakin, vaikka siihen liittyy myös oma tartuntariskinsä. Riski ei välttämättä ole ollenkaan suurempi liikuntaharrastuksessa.
– Ei ole tarkoitus, että lapsi eristäytyisi kokonaan.
Peltola korostaa sitä, että aikuisten täytyy enemmän tehdä kuin lasten: ottaa rokotuksia ja noudattaa suosituksia.
Tiiamari Pennanen
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
