Hengityksensuojainta käyttämällä tartuntariski vähenee, jos taudin aiheuttajamikrobit ovat saastuttaneet ilman. Toimenpiteiden kuten hengitysteiden liman imemisen, intuboinnin ja bronkoskopian aikana voi syntyä sairaalassa pieniä partikkeleita eli hienojakoista aerosolia.
Hengityksensuojaimia ei tule sekoittaa suu-nenäsuojuksiin, jotka suojaavat suorilta roiskeilta ja pisaroilta, kun sairastanut aivastaa tai yskii lähietäisyydeltä.
Hoitohenkilökunta käyttää suu-nenäsuojusta suojaamaan potilasta henkilökunnan uloshengitysilmassa mahdollisesti olevilta taudinaiheuttajilta. Luokan IIR suu-nenäsuojusta käytetään henkilökunnan suojaamiseen veri- ja eriteroiskeilta toimenpiteiden yhteydessä tai eristyspotilaita hoidettaessa.
Nämä suojukset eivät suojaa ilmateitse tarttuvilta taudeilta, joita ovat muun muassa tuhkarokko ja tuberkuloosi, mutta niiden käyttöä voi suositella niin kauan, kunnes hengityksensuojaimia on saatavilla. Hengitystieinfektiopotilaalle suu-nenäsuojus voidaan pukea odotustilanteessa tai kuljetuksen ajaksi.
Työterveyslaitoksen suojainasiantuntija Erja Mäkelä ja biologisten altisteiden asiantuntija Sirpa Laitinen kertovat tarkemmin suojautumisesta.
Kuinka hyvin hengityksensuojaimet suojaavat hengitystieinfektioilta, kuten koronavirukselta?
– EU:ssa käytetyt hengityksensuojaimet ovat kunnossa, kunhan ne ovat tyyppihyväksyttyjä hengityksensuojaimiksi, ne istuvat käyttäjiensä kasvoilla ja käyttäjät on tutustuneet käyttöohjeisiin. Luokan FFP3 suodattavan puolinaamarin katsotaan vähentävän ilman hiukkaspitoisuutta hengitysvyöhykkeellä vähintään 95 prosenttia.
Oleellista on se, mitä tapahtuu suojaimen käytön jälkeen. Käyttäjä voi saada merkittävän määrän hiukkasia hiuksistaan ja vaatteistaan hengitysvyöhykkeelle suojaimen riisumisen aikana, jos hän ei ole suojautunut myös päähineellä ja suojatakilla.
Jos hän riisuu ennen hengityksensuojainta päähineensä ja suojatakkinsa ja käyttää alkoholipitoista käsihuuhdetta ennen hengityksensuojaimen riisumista, altistuminen voi vähentyä merkittävästi.
MERS ja SARS eli Wuhanin koronaviruksen kanssa samanlaiset virukset pysyvät tartuttavina useita päiviä pinnoilla, joten kontaminoituneita suojaimia ei voi turvallisesti säilyttää tai pukea päälleen uudelleen.
Mitä hengityksensuojainten tehosta tiedetään tieteellisen tiedon valossa?
– Tartuntatauteja koskevia suojaintutkimuksia, joissa olisi huomioitu hyvin kaikkien käytettyjen suojainten luokitus ja tyypit sekä oikeat suojainten valinta-, pukemis- ja riisumiskäytännöt, ei juuri ole olemassa. Eniten tutkimuksia on suojainten kasvoille tiivistymisestä – se on hengityksensuojaimen osalta se heikoin lenkki. Erityisesti SARS-viruksen aiheuttama epidemia toi esiin sekä tieteellisissä tutkimuksissa että vaatimuksissa, että hengityksensuojainten tiiviystestit ovat oleellinen osa suodattavan hengityksensuojaimen käyttöä.
Käyttäjän tuleekin joka kerta pukiessaan suojainta vähintään kokeilla hengityksellään, että suojain ei vuoda.
Voiko tartunnan välttää käyttämällä hengityksensuojainta?
– Hiukkasilta ja aerosoleilta suojaavilla hengityksensuojaimilla voidaan vähentää tartuntariskiä, kun suojaimet on valittu oikein tiiviystestien avulla ja suojaimia käytetään osana muuta suojausta oikealla tavalla. Käsihygienia ja oikeat yskimiskäytännöt ovat kuitenkin tärkeimmät riskin vähennyskeinot.
Hengityksensuojainta on käytettävä koko se aika, mikä koetaan tarpeelliseksi. Suojaustehokkuus laskee merkittävästi, jos sitä löyhennetään suun ympäriltä esimerkiksi puhumisen aikana. Suojaimen siirtely kasvoilla vie tehokkuutta myös käsihygienialta.
Milloin ja kenelle hengityksensuojainten käyttöä suositellaan, kun torjutaan ilmateitse tartuttavia tauteja?
– Työntekijöille, jotka ovat työssään lähikontakteissa tartunnan saaneiden kanssa. Lähinnä tämä koskee sairastuneiden hoitamista ja kuljetuksiin osallistuvia henkilöitä. Hengitystieinfektiot tarttuvat pisaratartuntana tai saastuneilta pinnoilta, joten hengityksensuojaimia ei suositella käyttöön yleisesti. Pisaratartunnalta voi suojautua kirurgisella suu-nenäsuojuksella.
Työterveyshuollon tulisi tarvittaessa pystyä auttamaan arvioinnissa, ketkä voivat käyttää suojaimia. Muun muassa hengityselinsairaudet, sydän- ja verisuonitaudit, klaustrofobia ja ikä voivat vaikuttaa käyttökykyyn. Kaikille suojanaamarien käyttö ei sovi.
Hengityksensuojaimia on käytettävä, kun työnantaja toteaa sen tarpeelliseksi riskinarvion perusteella ja muita riskinhallintakeinoja ei voi käyttää, tai ne eivät ole riittävän tehokkaita.
Kirjoittaja
Tuomas Keränen
toimittaja
Kuva
DPA / LEHTIKUVA / Karl-Josef Hildenbrand
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 6/2020.
