Viime perjantaina 7. heinäkuuta Helsinkiin kokoontui taas yli kaksisataa keltapaitaista pyöräilijää. Vuonna 2002 Tanskasta alkunsa saanut Team Rynkeby -ilmiö on kuljettanut pohjoiseurooppalaisia pyöräilijöitä Pariisiin syöpäsairaiden lasten auttamiseksi.
Suomi on mukana nyt yhdettätoista kertaa, yhdeksällä joukkueella eli reilun 200 pyöräilijän joukolla. Kaikkiaan hyväntekeväisyysajoon osallistuu noin 2 500 polkijaa yhdeksästä eri maasta.
Mikkelin keskussairaalassa teho- ja valvontaosaston ylilääkärinä toimiva Maarit Hult osallistuu samalla osastolla hoitajana työskentelevän Teemu-miehensä kanssa tapahtumaan nyt ensi kertaa, Järvi-Suomen joukkueessa.
Pariskunnan pyöräilytausta on kuitenkin vakuuttava.
– Olemme molemmat oikeastaan koko ikämme harrastaneet pyöräilyä. Olemme osallistuneet muun muassa 300 kilometrin Vätternrundaniin Ruotsissa sekä samanmittaiseen Saimaa Cycle Touriin. Mutta Rynkebyn kaltaista, viikon mittaista ryhmäajamista emme ole aiemmin kokeneet, juuri lomalle jäänyt, reissuun valmistautuva Maarit Hult kertoo puhelimessa.
Hultit päätyivät Rynkeby-joukkueeseen kuulemiensa hyvien kokemusten innostamina.
– On todettu, että Rynkebyssa ajetaan nätisti ryhmässä. Ja onhan se hienoa, että saa liitettyä oman harrastuksen hyväntekeväisyyteen.
Hult kokee, että Rynkeby kerää rahaa ensisijaisesti syöpää sairastuneiden perheiden tukemiseen, mikä on hänelle tärkeää. Hultin mukaan Suomessa lääketiede on melko hyvin rahoitettua, mutta ihmisten kriisitukemiseen ei löydy samalla tavalla rahaa.
– Jos meillä kuolee vuosittain syöpään 38 lasta, niin kuinka moneen perheenjäseneen, vanhempaan ja sisarukseen sairaus vaikuttaa. Jos voimme jollakin tavalla parantaa heidän elämäänsä rahaa keräämällä, se on todella iso asia.
Varainkeruuta monin tavoin
Rynkebyssa rahankeruu sujuu siten, että ensinnäkin jokainen joukkueen jäsen maksaa itse kaikki omat kustannuksensa ja varusteensa. Joukkueet myyvät mainoksia paitoihinsa, ja rahat menevät suoraan Sylva ry:lle ja Aamu-säätiölle. Joukkueet ovat perustaneet myös omia sosiaalisen median kanaviaan, joiden kautta keräävät lahjoituksia.
– Meillä on esimerkiksi #keltaisellapyorallapariisiin-Instagram-tili. Aion heittää haasteeksi, että Insta-seuraajamme maksaisivat sentin per polkemamme kilometri, mikä tarkoittaisi 15 euron lahjoitusta 1 500 kilometrin reissustamme, Hult sanoo.
Joukkueet järjestävät lisäksi erilaisia varainkeruutapahtumia.
– Me järjestimme esimerkiksi koulujuoksun, joka toimi samalla periaatteella kuin Unicef-kävely eli lasten sponsorit maksoivat juostuista kierroksista.
Hultit vastuussa akuuttihoidosta
Järvi-Suomen joukkueeseen kuuluu 19 pyöräilijää, ja se on yksi Suomen pienimmistä. Mukana on jäseniä Jyväskylästä, Kuopiosta, Joensuusta, Juvalta ja Mikkelistä. Jäsenissä on kaikkiaan kolme lääkäriä.
– Olemme miehen kanssa saaneet vastuun akuuttihoidosta, jos jotain sattuu tien päällä. Organisaation puolesta kaikki tiimit saavat defibrillaattorin, mutta teholääkärinä minulla on mukanani välineet oikeastaan melkein kaikkeen.
Jokaisen joukkueen jäljessä ajaa huoltoauto, jossa on lääkinnällisten tavaroiden lisäksi myös pyöränkorjaustarvikkeita. Sinne mahtuu kyytiin tarpeen vaatiessa myös pari ihmistä.
Suomen yhteisestä lähtöjuhlasta Bolt Arenalta kaikki Suomen keltapaidat ajoivat poliisisaattueessa Vuosaaren satamaan ja Travemunden-lautalle. Saksasta kohti Pariisia lähdettiin etenemään 8. heinäkuuta.
15. heinäkuuta kaikkien pitäisi olla Pariisin La Villette Prairie du Cercle Sud -puistossa eli maalissa.
Suurin rutistus tähän mennessä
Ensimmäiset viisi päivää poljetaan vajaat kaksisataa kilometriä päivässä, ja kahtena viimeisenä päivänä matkaa kertyy noin 80 kilometriä päivässä.
– Vaikka olen aiemminkin polkenut 300 kilometriä päivässä, uutta on se, että tuollaisia päiviä tulee monta peräkkäin. Mutta olemme treenanneet hyvin ja paljon. Olimme koko joukkueella 220 kilometrin Pirkan pyöräilyssä kesäkuussa, ja seuraavana viikonloppuna poljimme 200 kilometriä Varkaudesta Tanhuvaaraan ja seuraavana päivänä takaisin.
Verrattuna vaikkapa Helsingin ja Espoon joukkueisiin, Järvi-Suomen joukkueella yhdessä treenaaminen on hankalampaa, sillä alue on laaja ja jäsenet asuvat satojen kilometrien päässä toisistaan.
– Olemme päässeet ajamaan todella paljon vähemmän kuin monet muut joukkuett, mutta järjestimme viikoittain yhteisen jumpan Teamsin välityksellä, ja sunnuntaisin postasimme pitkän lenkin kuvat Whattsappiin läpi talven.
Tavoitteena ja jonkinlaisena edellytyksenä oli, että kaikkien Pariisiin lähtijöiden pitäisi ajaa 2 500 kilometriä ennen lähtöä.
– Juuri katsoin, että omassa mittarissani on 2 487 kilometriä, että ihan hyvä tilanne, Hult naurahtaa.
Työmatkapyöräily puhdistaa pään
Hult kertoo pyöräilevänsä, koska pyörällä pääsee paikkoihin nopeammin kuin juosten – ja myös paikkoihin, joihin ei autolla tule mentyä.
– Espoossa asuessani pyöräilin lähes vuoden ympäri 16 kilometriä suuntaansa töihin, nykyään pyöräilen töihin joka päivä kesät talvet. Se on minulle päänpuhdistushetki sekä töihin mennessä että sieltä palatessa. Aamulla pääsen työmoodiin ja iltapäivällä rauhoitan pääni teho-osaston ujelluksesta.
Pyöräily on myös tärkeää yhdessä tekemistä miehen kanssa, tuttua on niin maastopyöräily, gravel-pyöräily ja maantiepyöräily.
– Reissumme ovat aina seikkailuja. Välillä otamme riippukeinut ja teltat mukaan. Pyöräily on enemmän elämäntapa kuin harrastus. Se on keino päästä paikasta toiseen niin, että voi aistia ympäröivää ilmaa.
Tällä viikolla keltapaidat viilettävät läpi saksalaisten, hollantilaisten ja belgialaisten pikkukylien. Noissa maissa Hultit eivät ole aiemmin pyöräilleet, mutta Ruotsissa, Kreetalla, Kanarialla, Itävallassa, Norjassa ja Islannissa.
– Minulla on mukava odottava olo. Tätä varten ollaan nyt tiukasti treenattu yhdeksän kuukautta, ja kohta pääsemme oikeasti matkaan. Vähän mietin, että miten saan riittävästi energiaa imeytymään matkan aikana ja että miltä se kolmas ja neljäs päivä tuntuvat pyörän päällä. Eniten kuitenkin toivon, että ei tule tilanteita, joissa joudun ottamaan täyden ammattitaitoni käyttöön, Maarit Hult toivoi ennen lähtöä.
