Sairaalajaksot ovat käyneet myös vanhuksilla lyhyiksi. Tämän on usein todettu lisäävän ”pyöröovi-ilmiötä” eli vanhus palaa pian suunnittelemattomasti takaisin sairaalaan. Toistuvaa sairaalaan joutumista pyritään minimoimaan kotiutusta edeltävillä selvittelevillä kotikäynneillä, kotiutushoitajien ja kotiutustiimien avulla sekä jatkohoidolla kotisairaalassa ja kotihoidolla. Myös omaisten roolista on tehty tutkimuksia, ja niistä on nyt koottu meta-analyysi.
Meta-analyysiin otettiin mukaan kaikki satunnaistetut, kontrolloidut tutkimukset, joissa selvitettiin omaisen ottamista mukaan päätöksentekoon vanhusta sairaalasta kotiutettaessa. Analyysissä selvitettiin erityisesti, voisiko näin vähentää sairaalaan joutumisia kotiutuksen jälkeen ja hoidon kustannuksia. Tutkimuksia otettiin mukaan 15 (n = 10 715); niistä kuusi oli tehty Yhdysvalloissa, neljä Euroopassa, kolme Taiwanissa ja yksi Australiassa. Näistä 11 selvitti sairaalaan joutumisia.
Meta-analyysin mukaan omaisen mukaan ottaminen kotiutuksen suunnitteluun vähensi kolmen kuukauden aikana uusia sairaalaan joutumisia 25 % ja kuuden kuukauden seuranta-aikana 24 %. Tutkimuksissa kotiutuksen suunnittelusta omaisen kanssa oli yleensä vastuussa hoitaja, geriatri tai moniammatillinen tiimi. Interventioiden sisältönä oli omaisen ohjausta, kirjallinen hoitosuunnitelma, omaisen asioiden selvittely ja tukeminen tai potilaan lääkehoidon sovittaminen, useimmiten useita yhtä aikaa. Ne sisälsivät usein tukitoimia kotiutuksen jälkeenkin, esimerkiksi puheluja tai kotikäyntejä.
Kuudessa tutkimuksessa verrattiin interventio- ja vertailuryhmien kustannuksia seurannassa. Näistä neljässä interventioryhmän kustannukset olivat pienemmät kuin vertailuryhmän.
Lähde: Rodakowski J ym. Caregiver integration during discharge planning for older adults to reduce resource use: a meta-analysis. J Am Geriatr Soc 2017;65:1748–55.
kirjoittaja:
Kaisu Pitkälä
professori
kuva: Fotolia
Julkaistu Lääkärilehdessä 43/2017.
