Keskustelu herättää tunteita
”Tuntuu, että koronasta kyllä puhutaan tarpeeksi. Isot ja pienet asiat menevät sekaisin, samoin se, kuka puhuu milläkin mandaatilla ja osaamisella.
Koronasta ei vielä tiedetä koko kuvaa. Esimerkiksi vuodenaikavaihtelu tyrmättiin keväällä, mutta nyt siitä on viitteitä.
Vasta ehkä vuoden päästä saamme vastauksia moniin kysymyksiin.
Keskustelu siitä, kuinka paljon tautia saisi olla taustalla eri ryhmissä, on vaikeaa ilman voimakkaita tunnereaktioita.
Onko hyvä vai huono, että tauti kiertäisi esimerkiksi koululaisilla ja pääasia olisi suojella vanhempia ikäluokkia? Se vaatisi, että vanhemmat ikäluokat suojaavat itseään muita kurinalaisemmin kuten keväällä.
Saako ajatella, että sairaaloissa voi olla koronapotilaita ilman, että koko yhteiskunta pitäisi sulkea? Osa halusi keväällä kitkeä taudin täysin, vaikka se ei ole mahdollista.
Hyväksymmehän liikenteen ja tupakoinnin riskitkin. Kaikilla teillä ei ole nopeusrajoitusta 30 km/h ja tupakkaa myydään, vaikka tiedämme riskit.”
Juha Tuominen
toimitusjohtaja, HUS
Mitä koronan jälkeen?
”Minun tekisi mieli potkaista hieman oman medisiinalaatikon ulkopuolelle ja sanoa koronan jälkeisestä yhteiskunnasta. Maailma ei tule olemaan samanlainen tämän epidemian jälkeen. Siksi meidän pitäisi nyt avata yhteiskunnallinen keskustelu siitä, millainen yhteiskunnan rakenne meillä tulisi olla, jotta tämän tyyppinen epidemia ei olisi mahdollinen tai ei ainakaan aiheuttaisi näin suurta haittaa yhteiskunnan toiminnalle.
Koronavirus on lähtenyt tiheästi asutuilta alueilta Kiinasta ja levinnyt sieltä suurkaupunkeihin. Nyt olemme saaneet osamme siitä myös Vaasassa. Mielestäni tämä on merkki siitä, että meidän pitäisi vakavasti keskustella esimerkiksi yhdyskuntakoosta.
Se tarkoittaa, että pitäisi miettiä uusiksi terveydenhuollon lisäksi esimerkiksi tuotantovälineiden sijainti, asuntorakentaminen ja se, onko mahdollista maakuntakeskusten ympärille rakentaa fasiliteetteja, jotta läheltä löytyisi lähikouluja, työpaikkoja ja kauppoja.
Ei voida mennä enää takaisin siihen tilanteeseen, mikä meillä oli vuosi sitten. Jotain on jo muuttunut pysyvästi. Jos yritetään palata entiseen, on kuin koettaisimme uida joessa vastavirtaan.”
Heikki Kaukoranta
Vaasan johtava ylilääkäri ja tartuntataudeista vastaava lääkäri
Epävarmuudessa eläminen turruttaa
”Minulle tulee mieleen kaksi asiaa. Ensimmäinen koskee yksilöä. Miten tavallinen kansalainen kokee tämän jatkuvan poikkeustilan? Tuleeko turtumusta, ettei enää jakseta välittää ohjeista? Millä keinoilla ihmisten jaksamista voisi edesauttaa? Etenkin yksinäisten ja vähän tietotekniikkaa käyttävien kohtalo mietityttää. Missä ihmiskontakteja voisi turvallisesti saada?
Toinen asia liittyy samaan, mutta terveyden- ja sosiaalihuollon työntekijöiden näkökulmasta. Keväällä tilanteen vyöryessä päälle koottiin joukot ja lähdettiin sotaan liput liehuen, yhtenäisin rivein. Nyt kun tilanne pitkittyy ja poikkeusoloista tulee normaali tilanne, miten jaksetaan muistaa kaikki ohjeet ja neuvot?
Ollaan vähän kuin asemasodassa. Yritetään elää normaalisti, mutta jos nostaa päänsä juoksuhaudasta, siihen voikin lasahtaa kuula. Miten muistaisimme tämän ja jaksaisimme elää epävarmuuden kanssa?”
Kristiina Kananen
terveysjohtaja, Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä
Hatunnosto kaupan kassoille
”Hoitojonoista on keskusteltu mutta ”jonon hoidosta” ei tarpeeksi. Kiireettömän hoidon jonoissa on varmasti potilaita, joiden hoidon tarve on muuttunut vähintään puolikiireelliseksi. Tunnistetaanko heidät? Ovatko jonopotilaat riittävän tiiviissä seurannassa?
Sosiaalihuollon monissa asiakasryhmissä on varsin sairaita ihmisiä, jotka myös ovat koronariskissä. Haavoittuvimpia ovat ikääntyneiden ohella esimerkiksi asumispalveluissa olevat mielenterveys- ja päihdekuntoutujat. Miten heidät suojataan tartunnalta?
Sote-ammattilaiset ovat saaneet ansaitusti paljon kiitosta. Yhteiskuntaa pitävät silti pystyssä monet muutkin. Esimerkiksi kauppojen ja vesilaitosten työntekijät ansaitsevat hatunnoston. Elintarvikelogistiikka ja kuljetusala ovat hienosti varmistaneet toimintansa jatkuvuutta. Ei ole itsestäänselvyys, että kaupasta saa ruokaa ja hanasta puhdasta vettä.”
Markus Henriksson
ylijohtaja, Valvira
Millä tavalla koronasta tulisi puhua lapsille?
”Yleisesti mediassa ei puhuta tarpeeksi siitä, mitä ja miten koronasta pitäisi kertoa lapsille. Karanteeni ja eristys sekä tietysti oma tai läheisen korona voivat pelottaa ja ahdistaa. Osaammeko käsitellä ja lievittää ahdistusta?”
Taneli Puumalainen
ylilääkäri, THL
Tiiamari Pennanen, Minna Pihlava, Suvi Sariola, Ulla Toikkanen ja Heli Väyrynen
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 45/2020.
