Kiertäjäkalvosinoireyhtymä on olkapään yleisin sairaus.
Olkapäävaivojen määrä kasvaa iän myötä ja eniten niitä on 60-80 vuoden iässä.
Olkapään jännevaivoja esiintyy naisilla yleisemmin kuin miehillä, ja niitä on useammin oikeassa yläraajassa useammin kuin vasemmassa.
Mistä kiertäjäkalvosinoireyhtymä johtuu?
Kiertäjäkalvosinoireyhtymä syntyy kohtaan, jossa kiertäjäkalvosinjänteet yhdistyvät ja kiinnittyvät olkaluuhun. Ikääntyessä jänne rappeutuu ja vaurioiden fysiologinen paraneminen hidastuu.
Jänteiden vaurioitumista voi aiheuttaa yläraajan toistuvat nostot ja kohoasennot. Vaiva saattaa alkaa myös olkapään venähdyksestä tai kaatumisesta yläraajan tai olkapään päälle.
Kiertäjäkalvosinoireyhtymän oireet
Kiertäjäkalvosinoireyhtymän tavallisin oireet ovat:
Liikekipu olkapään ja olkavarren yläulkoreunassa: Olkavarren liikkeet varsinkin sivusuuntaan ovat kivuliaita ja rajoittuneita. Yläraaja ei nouse normaalisti sivulle esimerkiksi paitaa pukiessa, ja kevyenkin taakan, kuten kirjan nosto sivusuuntaan on kivuliasta.
Rasituksen jälkeinen kipu, esimerkiksi öisin: Toistuvat yläraajan sivulle nostot koti- ja päivätyössä tai harrastuksissa, esimerkiksi kuntosalilla, lisäävät kipua ja aiheuttavat rasituksen jälkeistä särkyä. Yöllä varsinkin kyljellä nukkuessa olkapäässä voi olla yöunta häiritsevää särkyä.
Kiertäjäkalvosinoireyhtymä voidaan todeta liiketesteillä
Kiertäjäkalvosinoireyhtymä voidaan todeta erilaisia liiketestein.
Jos olkavarren liike sivulle 60–120 asteen välillä on erityisen kivulias (ns. kipukaarioire) on syytä epäillä kiertäjäkalvosinoireyhtymää.
Samoin, jos joku toinen liikuttaa olkavartta (passiivinen liikelaajuus), liike ei satu niin paljon.
Olkapäätä tutkittaessa asiantuntija voi venyttää jännettä passiivisesti eli vastustaa sivulle nostoa ja kiertoliikettä, jolloin kipu paikantuu olkavarren yläosaan.
Tämän lisäksi olkapään etu- ja ulkoreunalla tuntuu painoarkuutta.
Vaikka jänteen kiinnityskohta puudutettaisiin ja liikekipu häviäisi, olkavarren loitonnus tai ulkokierron heikkous säilyy puudutuksenkin jälkeen.
Erottaminen muista olkapääsairauksista
Kiertäjäkalvosinoireyhtymän erottaminen muista olkapääsairauksista voi olla joskus hankalaa.
Esimerkiksi olkapään limapussitulehduksen oireet voivat olla samantapaisia kuin kiertäjäkalvosinoireyhtymässä.
Olkapään limapussitulehduksessa taudinkuva on tosin yleensä rajumpi ja olkapää kipeytyy nopeasti niin, että kaikki liikuttelu on kivuliasta. Olkapään limapussitulehdus voidaan todeta painamalla olkaluuta olkalisäkettä vasten, jolloin limapussin puristuu ja aiheuttaa kipua.
Olkapään kiertäjäkalvosin voi myös revetä. Olkapään röntgenkuvauksessa näkyy silloin merkittäviä olka- ja olkalisäke-solisluunivelen rappeuma- ja luumuutoksia.
Myös varjoaineen avulla tehdyssä olkapään magneettitutkimuksessa voidaan määritellä, mistä olkapään sairaudesta on kyse. Tutkimuksessa näkyy kaikki kiertäjäkalvosimen jänteiden muutokset, osittaisenkin lihasjänneliitoksen repeämät, rustorenkaan ja nivelsiteiden vammat, nivelen tulehdusmuutokset sekä luun ja pehmytosien kasvaimet.
Omaolo-palvelussa voi tehdä oirearvion olkapään vaivoista. Sen avulla voi arvioida, milloin ja millaiseen hoitoon tulee hakeutua sekä miten oiretta voi hoitaa.
Kiertäjäkalvosinoireyhtymän itsehoito
Olkapääkivun hoito on alkuvaiheessa pääasiassa omahoitoa.
Alkuvaiheessa tärkeintä on oireita aiheuttaneiden olkapään liikkeiden lopettaminen tai vähentäminen. Raajan kohoasentoa ja erityisesti olkavarren loitonnusliikettä ja -asentoa kannattaa välttää. Liikelaajuudet voi käydä läpi pari kertaa vuorokaudessa kivun sallimissa rajoissa.
Kylmähoito rauhoittaa kipua ja tulehdusta. Kipuun voi käyttää myös kipugeelejä ja parasetamolia kipulääkkeenä.
Kiertäjäkalvosimen sairaudet paranevat melko hyvin itsestään.
Milloin lääkäriin?
Noin puolet uusista olkakivuista paranee 2–3 kuukauden aikana ilman erityisiä hoitoja. Kuitenkin jopa 40 prosentilla olkakipuisista oireet kestävät yli vuoden, joten vaiva voi helposti kroonistua, vaikka oireet usein aaltoilevat.
Fysioterapeutin antamalla harjoitusohjelmalla saadaan yleensä hyviä tuloksia.
Kinesioteipistä saattaa saada apua olkanivelen ja lapaluun liikkeisiin, kipuun ja lavan asentoon. Akupunktuuri tai sähkökipuhoito saattavat vähentää kipua lyhytaikaisesti olkapään jännevaivoissa.
Jos oireet ovat jatkuneet 3–4 viikkoa, lääkäri voi tehostaa tulehduskipulääkitystä.
Hoitona voidaan käyttää myös olkapään ulkoreunalle kiertäjäkalvosimen päälle ruiskutettavaa paikallista puudute-glukokortikoidiruisketta, jonka vaikutus alkaa noin kahden vuorokauden kuluttua. Ruiske voidaan tarvittaessa uusia 3–4 viikon kuluttua.
Leikkaushoitoa voidaan harkita vain poikkeustapauksissa, jos mikään muu hoito ei tuo helpotusta kipuun.
Kiertäjäkalvosinoireyhtymän ehkäisy
Olkapään ja kiertäjäkalvosimen vaivojen ehkäisemiseksi tulee etenkin keski-iässä välttää olkanivelen toistoliikkeitä varsinkin loitonnussuuntaan.
Myös pitkäaikainen ja toistuva olkavarsien kohoasento altistaa kiertäjäkalvosimen tulehdukselle. Oikeat työasennot ja työn tauottaminen ovat tärkeitä kiertäjäkalvosinoireyhtymän ehkäisykeinoja.
