Kotihoidon lääkäri Maini Leinonen, terveyskeskuslääkäri Pirkko Alanko ja psykiatri Johanna Pietarinen ovat tulleet katsomaan, minkälaista hoitoa köyhien asuinalueella annetaan Perun pääkaupungissa Limassa.
Kehitysyhteistyöjärjestö Suomen World Visionin kummit ovat rakentaneet yhdessä Perun terveysministeriön ja perulaisen sementtiyrityksen Unacemin kanssa terveysaseman korkealle kukkulan laelle, keskelle tuulentuiverrusta, hiekkaa ja kivenmurikoita.
Sinne auto jyrryyttää muhkuraista rinnettä mutka toisensa jälkeen. Välillä on pysähdyttävä, sillä kiipeäminen saa auton moottorin yskimään. Hiki valuu auton sisälläkin, lämpöasteita on reilut 30. Kaikkialle tunkeutuva pöly on peittänyt tienvierustan jämälevyistä kyhätyt hökkelit harmaiksi.
Kolmen vartin nousu päättyy Villa de Lourdesin terveysasemalle. Keltainen puurakennus on sekin hiekan peitossa.
Resurssit vähissä
Kolme vuotta toiminut vaatimaton terveysasema on alueen 20 000 ihmiselle tärkeä. Aiemmin lähin terveysasema oli alhaalla laaksossa. Sinne pitää mennä linja-autolla, ja euron lippu lohkaisee monen päiväansoihin liian suuren loven.
Kahtena aamupäivänä viikossa avoinna olevalla asemalla ovat paikalla kätilö, sosiaalityöntekijä ja terveysvapaaehtoinen. Lääkäri, sairaanhoitaja ja tekninen työntekijä ovat lähteneet jo siltä päivältä toiselle asemalle. Kerran kuukaudessa on myös psykologin vastaanotto.
Alueen suurimmat terveysongelmat johtuvat olosuhteista.
Kätilö Juana Lira kertoo, että hengitystietulehdukset ja astmantyyppiset oireet vaivaavat ihmisiä. Puhdasta vettä on vain vähän, joten ripulitaudit ja loiset jylläävät. Raskaana olevista neljällä kymmenestä on anemia. Tuberkuloosi on yleistä, ja alueella on paljon resistenttejä tuberkuloosikantoja.
Lääkäriasemalle ei tule vettä, eikä sähköönkään ole saatu kerättyä rahaa.
– Resurssien vähyys yllätti. Asemalla pystytään antamaan terveysneuvontaa ja pyörittämään neuvolan tapaista toimintaa. Laboratoriota, saati kuvantamisvälineitä, ei ole edes alhaalla laaksossa suuremmalla asemalla, Pirkko Alanko sanoo.
Raskaana oleville tehdään ensimmäisellä käyntikerralla syfilis- ja HIV-testit ja tutkitaan sokeri ja proteiini. Sydänääniä kuunnellaan torvella viikolla 20.
– Lääkekaappi oli todella vaatimaton. Siellä oli spriitä, hyönteismyrkkyä, kuumelääkkeitä, antibiootteja, hiivalääkettä, minipillereitä ja estrogeenia. Henkilökunta ottaa töihin tullessaan toiselta asemalta mukaansa verenpainemittarin ja stetoskoopin, Alanko jatkaa.
– Olin yllättynyt siitä, että vähistä resursseista oli varattu osa psykologin vastaanottoon. Se on hieno asia ja kertoo varmasti tarpeesta. Perheväkivaltaa on paljon, samoin raiskauksia ja teiniraskauksia, Johanna Pietarinen sanoo.
Kaksi lääkäriä, 50 000 potilasta
Kun Villa de Lourdes on suljettu, lähin terveysasema on alhaalla laaksossa. Siellä työskentelevien kahden lääkärin vastuulla on yhteensä 50 000 ihmisen hoito.
Yksi lääkäri hoitaa päivässä 30 potilasta. Lääkäri German Cruz Cochachin mukaan lääkäreitä tarvittaisiin kaksi lisää. Kaikkia jonottajia ei ehditä hoitaa, ja moni potilas jättää hankalan matkan vuoksi tulematta seuraavana päivänä.
Paikallisen kollegan viilipyttymäinen rauhallisuus tekee suomalaisiin vaikutuksen.
– Suomalainen lääkäri saisi hermoromahduksen pelkästään jo jonosta. Ylipäätään olosuhteet köyhien terveysasemilla muistuttivat maaseutupaikkakuntien tilannetta Suomessa sata vuotta sitten, Maini Leinonen sanoo.
Suomalaislääkärit eivät ihan äkkiseltään haluaisi vaihtaa osia perulaiskollegoiden kanssa.
– Olemme tottuneet käyttämään laboratoriopalveluja ja kuvantamista. Perussa lääkärin perusosaaminen, amneesi, status ja kliininen silmä ovat kehittyneet huippuunsa. Diagnoosi on osattava tehdä nopeasti, kun potilaitakin on niin paljon.
Miten Perun köyhien terveydenhuoltoa sitten parantaisi?
– Vesi ja viemäröinti kuntoon! Siitä lähtee kaikki. Ja saisiko Villa de Lourdesiin sähköt vaikka aurinkopaneeleilla? Tarvetta olisi, etteivät autoklaavi ja rokotejääkaappi seisoisi tyhjänpanttina, kuten nyt.
Leena Filpus
Kuva: Sara Pihlaja
Julkaistu Lääkärilehdessä 23/2017.
