Onko alkoholismi sairaus?
Alkoholismi eli alkoholiriippuvuus on krooninen sairaus. Alkoholismissa mieli ja elimistö tulevat riippuvaiseksi alkoholista.
Alkoholismiin voi sairastua sekä mies että nainen.
Perinnölliset tekijät voivat osalla ihmisistä lisätä riskiä sairastua alkoholismiin. Alkoholismi ei kuitenkaan kehity muutoin kuin alkoholia juomalla.
Millaiset ovat alkoholismin oireet?
Alkoholista riippuvaisella alkoholi on usein jatkuvasti mielessä. Riippuvuus ajaa ihmisen hakemaan toistuvasti syitä juoda alkoholia.
Aluksi alkoholi on kuin kaveri, mukavan olon nopeasti tuottava juttu.
Vaikka alkoholisti tietää, että juominen on haitallista, hän jatkaa sen käyttöä – välittämättä terveyshaitoista ja piittaamatta vahingoista, joita juominen aiheuttaa esimerkiksi ihmissuhteille.
Alkoholiin kehittyy juomisen myötä voimakas kemiallinen riippuvuus. Se tarkoittaa sitä, että alkoholia pitää juoda enemmän, jotta siitä saisi tarpeeksi voimakkaan mielihyvän kokemuksen.
Jos alkoholia ei ole saatavilla riittävästi tai ollenkaan, alkoholistille ilmaantuu vieroitusoireita: hänestä tulee esimerkiksi ärtyisä ja ahdistunut. Vaikeat, fyysiset vieroitusoireet, kuten alkoholidelirium, vaativat sairaalahoitoa.
Välttääkseen vieroitusoireita alkoholisti jatkaa alkoholin käyttöä. Lopulta alkoholisti on kierteessä: hän tarvitsee alkoholia suoriutuakseen tavallisesta arjestakin.
Miten nopeasti voi tulla alkoholistiksi?
Alkoholismin kehittyminen kestää yleensä useita vuosia, mutta riippuvuuden synty on yksilöllistä.
Aluksi alkoholi on kuin kaveri, mukavan olon nopeasti tuottava juttu. Ajan saatossa siitä kehittyy haitallinen riippuvuus.
Tarkkaa rajaa ongelmakäytön ja riippuvuuden välille ei voi vetää. Usein alkoholin ongelmakäyttäjä uskoo, että voisi hallita alkoholin käyttöään, jos vain haluaisi – totuus saattaa olla toinen.
Mistä itse voi tunnistaa oman alkoholiriippuvuutensa?
Kysy itseltäsi, tunnistatko oman alkoholinkäyttötapasi näistä merkeistä – jos vastaus useimpiin kysymyksiin on kyllä, olet mitä luultavammin tullut riippuvaiseksi alkoholista:
* Käytätkö alkoholia suurempia määriä tai pidempiä aikoja kuin mitä sinulla oli alkujaan tarkoitus?
* Huomaatko, ettet pystykään aikeistasi huolimatta vähentämään tai lopettamaan alkoholin käyttöä, vaikka juomisesi aiheuttaisi haittoja esimerkiksi ihmissuhteisiisi, terveyteesi ja esimerkiksi työntekoosi?
* Liittyykö humalaasi muistikatkoksia tai sammumista?
* Käytätkö alkoholin hankkimiseen, juomiseen ja siitä toipumiseen enemmän aikaa kuin aikaisemmin?
* Liittyykö sinulla alkoholin käyttöön häpeäntunnetta tai juotko salaa läheisiltäsi?
* Oletko tuntenut itsesi masentuneeksi tai ovatko univaikeudet ja ärtyisyys lisääntyneet, kun olet juonut?
Paljonko on liikaa?
Millaisia ovat terveydelle vaarallisen alkoholin käytön rajat, ja mitä runsas alkoholin käytto voi aiheuttaa terveydelle?
Kun alkoholin määrä ylittää säännöllisesti työikäisillä naisilla 7 ja miehillä 14 annosta viikossa, terveyteen vaikuttavien pitkäaikaishaittojen riski kasvaa. Esimerkiksi maksa-arvot ovat usein jo koholla.
Vakavien terveydellisten haittojen riski on korkea silloin, jos alkoholia kuluu naisilla 12–16 annosta ja miehillä 23–24 annosta viikossa.
Runsas alkoholin käyttö nostaa riskiä vakaville sydän-, maksa- sekä haimasairauksille. Myös rinta-, suolisto-, suu- ja kurkkusyövän sekä esimerkiksi ruokatorven syövän vaara kasvaa.
Tapaturmien riski kohoaa huomattavasti.
Voiko alkoholiriippuvuudesta päästä irti?
Kyllä voi. Tärkeintä on aluksi myöntää se, että alkoholi on itselle ongelma ja että alkoholia kuluu haitallisen paljon.
Jos juominen ei tunnu talttuvan omin avuin, kannattaa hakea apua.
Omasta alkoholin käytöstään voi mennä puhumaan esimerkiksi oman terveysaseman päihdesairaanhoitajalle tai lääkärille ja pyytää heiltä apua juomisen lopettamisessa. Työterveyshuoltokin osaa auttaa.
Kunnalliset sekä yksityiset tahot järjestävät päihdepalveluita esimerkiksi A-klinikoilla.
Myös vertaistuesta voi olla apua. Useimmilla paikkakunnilla toimii erityyppisiä vertaistukiverkostoja. Muita, vastaavassa tilanteessa olevia tapaamalla huomaa, ettei ole ongelmansa kanssa yksin.
Asiantuntijana jutussa toimi Kaarlo Simojoki, päihdelääketieteen työelämäprofessori, Helsingin yliopisto
