Pallolaajennus ja ohitusleikkaus ovat toisiaan täydentäviä hoitomuotoja silloin, kun sepelvaltimotaudin oireet eivät ole lääkehoidolla hallittavissa tai revaskularisaation (verenkierron palautuminen tai palauttaminen) arvioidaan parantavan potilaan ennustetta. Amerikkalaisessa vertailussa ohitusleikkauksen kustannukset monisuonitaudin hoidossa olivat suuremmat, mutta toisaalta leikkaukseen valikoituneiden potilaiden ennuste oli hieman parempi kuin pallolaajennuksella hoidettujen.
Amerikkalaiset sydänkirurgi- ja kardiologiseurat selvittivät laajoista sairauskassatiedostoista ohitusleikkauksen ja pallolaajennushoidon kustannuksia ja hoitotuloksia vuosina 2004–2008. Selvitykseen otettiin mukaan yli 85 000 leikkauspotilasta ja yli 100 000 pallolaajennuspotilasta, joiden ikä oli yli 65 vuotta ja joita oli hoidettu 2–3 suonen taudin takia. Valtaosalla leikatuista potilaista oli vakaa sepelvaltimotauti, eikä kumpaankaan ryhmään otettu akuutteja sydäninfarktipotilaita.
Ohitusleikkauksen vakioidut välittömät kustannukset olivat 10 670 dollaria suuremmat ja koko elinajalle projisoidut kustannukset 11 575 dollaria suuremmat kuin pallolaajennuksen. Toisaalta ohitusleikkaukseen valikoituneiden potilaiden elinajan ennuste oli 0,38 vuotta pitempi ja laatupainotetulle elinvuodelle tuli hintaa vain reilu 30 000 dollaria.
Tulokset ovat hyvin samansuuntaisia aikaisempien vastaavien analyysien kanssa. Ohitusleikkauksen lisähinta on kohtuullinen silloin, kun sillä arvioidaan saavutettavan parempi hoitotulos kuin pallolaajennuksella. Tätä satunnaistamatonta aineistoa ei luonnollisesti voi käyttää hoitomenetelmien lääketieteellisen paremmuuden arvioon.
Lähde:
Zhang Z, Kolm P, Grau-Sepulveda M ym. Cost-effectiveness of revascularization strategies. The ASCERT Study.
J Am Coll Cardiol 2015,65:1–11.
Kirjoittanut:
Juhani Airaksinen
professori
Kuva:
Panthermedia
