Brittiläinen psykiatri James J H Rucker Lontoon King´s Collegesta vetoaa voimakkaasti tiedelehti BMJ:ssa LSD:n ja psilokybiinin saattamiseksi uudelleen hoitotutkimuksiin psykiatrisissa sairauksissa.
Näiden aineiden tutkimuskäyttö lopetettiin, koska psykedeeliset aineet levisivät väärinkäyttöön. YK:n vuonna 1971 kansainvälisesti hyväksytty psykotrooppisten aineiden sopimus luokitteli aineet kansanterveydelle vaarallisiksi ja hoidon kannalta merkityksettömiksi. Jälkianalyysien mukaan vanhoissa tutkimuksissa saatiin viitteitä LSD:n edullisista vaikutuksista muun muassa alkoholismin hoidossa.
Pitäisikö LSD palauttaa psykiatrisiin tutkimuksiin psykiatrian professori Jyrki Korkeila?
– Tätä on itse asiassa tutkittukin. LSD:stä on todettu olevan hyötyä esimerkiksi vakavaan sairauteen liittyvän ahdistuksen hoidossa psykoterapian ohella. Enemmän on kuitenkin tutkittu psilosybiiniä ja ekstaasia.
– Tietokannoista löytyvät LSD tutkimukset ovat pääosin 70-luvulta tai sitä edeltäen. Periaatteessa LSD:n tutkimisessa sekä hoidon että etiologian osalta olisi kyllä ihan ideaakin
– Ekstaasista on tutkimuksia, joissa sitä on testattu traumanjälkeisen stressihäiriön (PTSD) hoitoon psykoterapeuttisen lyhytintervention lisänä. Aine on empatikogeeninen. Sen avulla ajatellaan voitavan saavuttaa syvempi ja luottamuksellisempi kontakti toiseen ihmiseen.
Mitä LSD-oikeastaan on?
– LSD on hallusinogeeni, jolla on myös rauhoittavaa vaikutusta. LSD:n kehitti 1938 Albert Hoffman, joka sai ainetta vahingossa elimistöönsä. Tuosta aineesta piti tulla hengitystä ja verenkiertoa aktivoiva valmiste, mutta se saikin tutkijan hallusinoimaan.
Millaisia haittoja LSD tutkimisesta voisi olla?
– Periaatteessa pitkäkestoinen LSD:n käyttö altistaa psykooseille ja etenkin skitsofrenialle. On myös raportoitu yhdestä kerrasta saatuja pitkäaikaisia "bad trippejä".
Uskotko, että LSD tullaan palauttamaan tutkimuksiin tulevaisuudessa?
– Ei ihan lähitulevaisuudessa, koska ekstaasin ja psilosybiinin ominaisuuksista ollaan enemmän kiinnostuneita. LSD:tä saatettaisiin kyllä käyttää häiriöitten biologian tutkimuksessa
Lähde:
BMJ 2015;350:h2902
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
