Nuorelle psykiatriselle potilaalle sitominen sänkyyn on rangaistus, ei hoitoa. Nuorten mielestä vaihtoehtoisia keinojakin löytyisi. Siksi heidät tulisi jatkossa ottaa mukaan kehitettäessä osastohoidossa ilmenevän aggression hallintamenetelmiä, esittää THM Anja Hottinen väitöskirjatutkimuksessaan.
Hottisen Turun yliopistossa 1. helmikuuta tarkastettava väitöstutkimus on ensimmäinen Suomessa toteutettu nuoriin kohdistuva rajoitetoimien tutkimus. Se toteutettiin yhden suuren eteläsuomalaisen sairaanhoitopiirin nuorisopsykiatrisilla osastoilla. Näillä osastoilla hoidetaan 13–17-vuotiaita nuoria, joilla on vakavia mielenterveysongelmia.
Sitominen tarkoittaa nuoren sitomista vöillä kiinni vuoteeseen, jolloin hänen vierellään on aina hoitaja häntä varten.
Hottisen tutkimus osoitti, että hoitajat ja lääkärit suhtautuvat myönteisemmin rajoitetoimiin kuin nuoret.
Sitomisia oli paljon, ja ne olivat myös ajallisesti pitkiä, 15 minuutista aina 40 tuntiin kerralla. Nuoret näkivät sitomisissa sekä hyötyjä että haittoja pitäen niitä silti rangaistuksina. He pitivät sitomista kuitenkin tarpeellisena toimenpiteenä nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa potilaiden väkivaltaisen käyttäytymisen vuoksi. Tyttöjen hoidossa sitomista käytettiin useammin kuin poikien parissa.
Henkilökunnan koulutuksen lisäksi myös nuoret tulee ottaa mukaan potilaslähtöisten toimintatapojen kehittämistyöhön. Myös johdon tukea ja ohjausta tarvitaan muutoksen toteutuksessa, todetaan väitöksen johtopäätelmissä.
Ulla Järvi
toimittaja
Kuva: Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
