Nuoren ihmisen maailma on erilainen kuin aikuisen. Lääkärin vastaanotolla ero näkyy siinä, että aikuinen pohtii sairauttaan, kuinka vakava se on, miten sen kanssa pärjätään, onko kuoleman uhkaa. Nuori ihminen miettii sairastumistaan siitä näkökulmasta, pysyykö mukana muiden joukossa, pysyykö riittävän samanlaisena kuin muut.
Nuoren äly voi olla veitsenterävää, ja tunteiden intensiteetissä hän todennäköisesti päihittää aikuiset. Nuorelta kuitenkin puuttuu elämänkokemus, joka auttaisi suhteellistamaan asioita. Tämä vaatii eläytymiskykyä. Nuorissa on myös valtavasti yksilöllisiä eroja.
– Nuorella voi olla hätkähdyttäviäkin fantasioita vaikkapa siitä, miten lääkkeen syöminen muuttaa häntä, LT, lastentautien erikoislääkäri ja Helsingin koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ylilääkäri Elina Hermanson sanoo.
Haasteista huolimatta tai ehkä juuri niiden takia Hermanson kokee nuoret omakseen. Hän on ollut aktiivisesti ajamassa juuri perustettua nuorisolääketieteen erityispätevyysohjelmaa Suomeen.
Erityispätevyys antaa aiempaa tarkemmat raamit sille, kuka voi kutsua itseään nuorisolääkäriksi.
Potentiaalisia nuorisolääkäreitä on paljon
Nuorisolääketieteen erityispätevyyden alullepanijoiksi Hermanson mainitsee professorit Martti Siimeksen ja Veikko Aalbergin sekä ylilääkäri Pirjo Terhon. He katsovat, että nuoria tulee hoitaa kokonaisvaltaisesti.
– Nuorisolääkäreitä tarvitaan, jotta nuoria ei terveydenhuollossa jaettaisi psyykkisiksi ja somaattisiksi osiksi, Elina Hermanson sanoo.
Hermansonin mukaan nuorten lääketieteellinen hoito on melko hyvällä mallilla, mutta nuorten kohtaamisessa on vielä tekemistä.
– Hoitoratkaisuissa pitäisi aina muistaa ottaa huomioon nuoren koulutus- ja kotitilanne, vapaanajanviettotavat, kaveripiiri ja nuoruusiän ajankohtaiset kehitystehtävät. Nuoria koskevaa lainsäädäntöäkin pitäisi tuntea paremmin.
Hermanson painottaa, ettei nuorisolääkäriys ole vain koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon asia. Potentiaalisia nuorisolääkäreitä on monella erikoisalalla.
– Aloittaessani 13 vuotta sitten työn nuorten asioiden edesauttajana tunsin joskus kosmista yksinäisyyttä. Kun aloin puhua suuremmalla äänellä, löysin lisää samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä ja vertaistukea. Sitä on tarjolla myös tässä pätevöitymisohjelmassa.
Epäonnistumisia luvassa
Lääkärit ovat olemassa vähemmistöjä varten ja vähemmistöön me kaikki jossain vaiheessa elämäämme kuulumme, ajattelee Hermanson.
– Harva kotonaan kaltoinkohdeltu, pahoinpidelty nuori tulee barrikadeille vaatimaan parempaa kouluterveydenhuoltoa. Heidän puolestaan tulee muiden puhua. Itse koen, että en osaa auttaa kaikkia nuoria, mutta minulla on halu auttaa heitä kaikkia.
Usein kysyttyyn kysymykseen siitä, pitääkö lääkärillä olla kotona nuoria ymmärtääkseen nuoria, Hermanson vastaa ”ei”.
– Ei tarvitse puhua nuorisoslangia eikä pelata pelejä, joita nuori pelaa. Nuori ei halua lääkärikseen epävarmaa teeskentelijää, vaan osaavan aikuisen, joka osoittaa olevansa ennakkoluulottoman kiinnostunut hänen maailmastaan. Nuorelle on tärkeää tuntea, ettei hän ole lääkärille vain yksi riesa työpäivän kuluessa.
On tärkeää myös nähdä erilaiset lähtökohdat. Vaikka itsellä olisi lapsuudessa ollut rakastavat vanhemmat, täytyy muistaa, ettei kaikilla ole luotettavia aikuisia ympärillään.
Siis muista nuoruutesi, mutta älä ole sen vanki.
Hermansonin mukaan nuoret potilaat tarkkailevat lääkärin jokaista ilmettä ja elettä intensiivisesti. Epäonnistumisen tunteilta ei nuorisolääkärinä voi välttyä.
Nuori kaipaa arvojohtajaa
Hermanson ei koe, että vanhemmuus olisi Suomessa yleisesti hukassa. Moni nuori saa paljon rakkautta ja riittävästi rajoja. Pulma on se, että aikuistuminen on aiempaa monimutkaisempaa.
– Maailma on moniarvoinen ja monikulttuurinen. Nuorten pitää valita, mihin uskovat, mitä pitävät tärkeänä, millaiset arvot valitsevat. Me aikuiset olemme kasvaneet enemmän tai vähemmän yhtenäiskulttuurin aikana, meillä ei ole tätä kokemusta.
Vanhemmat vaikuttavat lapsiinsa eniten esimerkillään, pelkkä puhe ei vaikuta eikä vakuuta. Heidän pitäisi kuitenkin aiempaa paremmin osata pukea sanoiksi se, mitä arvostavat. Nuoret kaipaavat arvojohtajuutta vanhemmistaan.
Nuoret eivät kumarra auktoriteetteja vain siksi, että he ovat auktoriteetteja. Elina Hermansonkaan ei pääse kotona helpolla. Kuultuaan erityispätevyysohjelman tulleen hyväksytyksi nuoret totesivat äidilleen, että ”nyt et enää voi tituleerata itseäsi nuorisolääkäriksi. Joudut suorittamaan sen ohjelman.”
Sen Hermanson aikoo pikimmiten tehdä.
Jaana Ahlblad
toimittaja
Kuva: Mikko Käkelä
Julkaistu Lääkärilehdessä 36/2014.
