Koulunkäynti ei yhtäkkiä maistu. Vanhat kaverit ja harrastukset jäävät, ja pukeutumistyyli vaihtuu hetkessä. Välit vanhempiinkin tulehtuvat.
Jokainen nuoria työssään kohtaava lääkäri joutuu toisinaan miettimään, onko nuoren muuttunut käyttäytyminen tavanomaista murrosiän kuohuntaa vai merkki jostakin vakavammasta.
– Kahden samalla tavoin oireilevan nuoren tulevaisuudenpolut voivat olla täysin erilaiset. Muutaman vuoden päästä toinen heistä saattaa lukea yliopistossa unelma-ammattiinsa ja toinen olla psykoosin vuoksi sairaalahoidossa, nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala-Heino Tampereen yliopistosta sanoo.
Hänen mukaansa esimerkiksi koulu- tai opiskelijaterveydenhuollon lääkäreiden ei siis edes tarvitse yrittää miettiä, milloin kyse saattaisi olla orastavasta psykoosista.
– Tehtävä olisi joka tapauksessa mahdoton. Väestötutkimuksissa jopa yli kymmenellä prosentilla varhaisnuorista on havaittu yksittäisiä psykoosioireita, jotka tosin ovat yleensä ohimeneviä eivätkä kovin voimakkaita. Lopulta hyvin harva heistä sairastuu psykoosiin.
Tarkka diagnostiikka on nuorten psyykkisissä sairauksissa yleensäkin poikkeuksellisen vaikeaa, sillä nuoren koko elämä on jatkuvassa liikkeessä. Keho, sosiaaliset suhteet ja tunne-elämä muuttuvat rajusti ja epätahdissa toistensa kanssa.
Tartu jo epämääräisiin oireisiin
Riittakerttu Kaltiala-Heinon mukaan somaattisen puolen lääkärille riittääkin ohjenuora, että tietynlaisiin merkkeihin kannattaa aina puuttua. Nuoren normaalin kehityksen tukemisesta on hyötyä joka tapauksessa, olipa kyse psyykkisen sairauden enteistä tai rajusta mutta ohimenevästä murrosiän kapinointivaiheesta.
Eikä puuttumista tarvitse pitkittää nuoren leimaamisen pelossa. Nykynuorille psyykkiset häiriöt eivät ole onneksi samanlainen häpeän aihe kuin aiemmille sukupolville.
Millaisten merkkien siis pitäisi soittaa lääkärin hälytyskelloja?
– Huoleen on syytä, jos nuori vetäytyy kokonaan kanssakäymisestä muiden samanikäisten kanssa. Kontakti ikätovereihin on välttämätön nuoruusiän kehitystehtävien kannalta, Kaltiala-Heino sanoo.
Oman ulkoasun ja henkilökohtaisen hygienian laiminlyöminen on niin ikään vakavasti otettava oire. Nuorilla on yleensä tarve näyttää hyvältä toistensa silmissä – tosin käsitys tavoiteltavasta ulkomuodosta voi poiketa aikuisten näkemyksestä.
Millaista tukea nuori haluaa?
Kaltiala-Heinon tapaan myös THL:n tutkimusprofessori Mauri Marttunen kehottaa lääkäreitä tarttumaan tahdikkaasti jo epämääräisiin oireisiin esimerkiksi oppilaitosten ikäkausitarkistuksissa. Psykoosien esiintyminen nuoren lähisuvussa on selvä riskitekijä ja lisäperuste reagoida nopeasti, mutta samalla kokemus perheenjäsenen psykoosista voi tehdä aiheesta nuorelle erityisen vaikean.
– Psykoosiriskiä ei tarvitsekaan korostaa nuorelle itselleen. Mieluummin kannattaa jutella siitä, millaisesta tuesta hän kokisi hyötyvänsä. Nuorisopsykiatriaan erikoistunutta kollegaa kannattaa toki konsultoida herkästi, Marttunen sanoo.
Varhainen oireilu ei yleensä edellytä psykiatrisen erikoissairaanhoidon mukaantuloa. Sen sijaan nuoren tueksi rakennetaan usein moniammatillinen tiimi, jossa edustettuina ovat esimerkiksi kouluterveydenhuolto, sosiaalitoimi ja lastensuojelu.
Hoitoa jo varhain
Osalle epämääräisesti oireilevista nuorista ilmaantuu uusia vakavampia oireita, jotka viittaavat jo vahvemmin psykoosin mahdolliseen puhkeamiseen.
– Voi esiintyä ajoittaista epäluuloista tai todellisuuden vastaista ajattelua. Nämä jaksot saattavat olla lyhyitä mutta toistuvia, Mauri Marttunen mainitsee.
Riittakerttu Kaltiala-Heino kertoo, että nuorilla esiintyy muita ikäryhmiä enemmän muiden aistien kuin kuulon harhoja.
– Jos siis nuori kertoo esimerkiksi erikoisista näköaistimuksista, ei kannata ensisijaisesti epäillä hänen vain hakevan huomiota. Terveellä nuorella ei ole mitään tarvetta sellaiseen, Kaltiala-Heino sanoo.
Marttunen ja Kaltiala-Heino tähdentävät, että varhain aloitettu hoito on erittäin tärkeää psykoosiin lopulta sairastuville nuorille. Sairauden puhkeamista pystytään toisinaan siirtämään tai lievittämään.
Loppuikä ei mene laitoksessa
Psykiatrisessa hoidossa nuorelle pyritään tarjoamaan mahdollisimman paljon normaaliin nuoruuteen kuuluvia kokemuksia ja asioita. Sairaalaympäristössäkin käydään koulua, harrastetaan ja ollaan kontaktissa ikätovereihin.
– Jos ja kun sairaus jossain vaiheessa hellittää, tulevaisuutta on paljon helpompi lähteä rakentamaan peruskoulun päästötodistus taskussa, Kaltiala-Heino sanoo.
Loppuikä laitoksessa ei nykypäivänä ole psykoosipotilaan kohtalo. Moni kuntoutuu viettämään varsin hyvää elämää.
– Siitä ei silti pääse mihinkään, että rajuimmillaan psykoosi on aivan kauhea sairaus. Aina ei lääkkeistäkään ole apua. Nuorten psykoosipotilaiden kanssa työskentely tekee lääkärinkin kyllä nöyräksi, Kaltiala-Heino sanoo.
Toisaalta oman työn tarpeellisuutta ei tarvitse erikseen pohdiskella.
– Nämä nuoret kaipaavat apua todella kipeästi. Joukko ei ole iso, mutta huolenpitoa heistä voi pitää koko yhteiskuntamme inhimillisyyden mittarina.
Kirjoittanut:
Mari Vehmainen
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
Julkaistu Lääkärilehdessä 13/15.
