Norjassa on tehty perusteellinen työ psykososiaalisen tuen järjestämiseksi Utöyan ja Oslon hallintokorttelin terrori-iskusta hengissä selvinneille, heidän omaisilleen ja iskussa kuolleiden omaisille.
– Olemme yrittäneet luoda verkon, josta kukaan ei putoaisi läpi, sanoo projektipäällikkö, erikoisasiantuntija Freja Ulvestad Kärki Norjan terveyshallituksesta. Hän johtaa terrori-iskun psykososiaalista jälkiseurantaa.
Tuen tarvitsijoita on ollut satoja. Utöyalla oli iskun aikana 720 ihmistä, joista 69 kuoli. Oslon hallintokorttelissa kuoli kahdeksan.
Kontaktihenkilö jokaiselle uhrille
Kaikille iskusta selviytyneille, heidän perheilleen ja kuolleiden omaisille on osoitettu kotikunnasta oma kontaktihenkilö, esimerkiksi omalääkäri, kuntapsykologi tai kunnallisen kriisityöryhmän jäsen. Kontaktihenkilö pitää uhriin yhteyttä ja arvioi tuen tarvetta.
Hyvin tärkeäksi on osoittautunut kollektiivinen tuki: psykososiaalisen tuen asiantuntijoiden johtamat vertaistukitapahtumat ja tapaamiset. Paljon positiivista palautetta on tullut siitä, että terveyshallituksen virkamiehet ovat osallistuneet Utöyalla kuolleiden omaisille järjestettyihin viikonlopputapaamisiin ja matkoihin, joita omaisille on järjestetty saarelle.
– Meille on sanottu, että byrokraatit saivat lämpimät, inhimilliset kasvot, Freja Ulvestad Kärki kertoo.
Koska saarelta selviytyneet olivat kotoisin eri puolilta Norjaa, iskusta selviytyneille ja heidän perheilleen on järjestetty 18 tapaamista eri puolilla maata. Niiden keskeisintä sisältöä ovat olleet asiantuntijoiden ohjaamat pienryhmäkeskustelut. Lisäksi on järjestetty luentoja esimerkiksi suruprosessin vaiheista: mitä on odotettavissa.
Luennoilla on kuultu myös oikeudenkäynnin syyttäjiä, terrori-iskua tutkinutta komissiota ja kouluammattilaisia. Ennen oikeudenkäyntiä juristit kertoivat oikeusprosessista ja siitä, kuinka sen kokee.
Freja Ulvestad Kärjen mukaan uhrit ovat hyvin eri vaiheissa traumansa työstämisessä. Oikeudenkäyntiin ja tuomioon kului pitkä aika on, ja osalla kuolleiden omaisista suruprosessi pääsi alkamaan vasta kun oikeudenkäynti oli ohi.
Oslon hallintokorttelin osalta psykososiaalinen seuranta on keskitetty työterveyshuollolle.
Vertaistukiryhmä tärkeä kumppani
Heti terrori-iskun jälkeen uhrit perustivat myös kansallisen vertaistukiryhmän.
– Se on ollut meille korvaamaton tietolähde siitä, mikä uhrien tilanne on ja saavatko he tarvitsemansa avun, Freja Ulvestad Kärki sanoo.
Hän pitääkin hyvin toimivaa tiedonvälitystä koko psykososiaalisen seurannan selkärankana. Selvityksiä ja arviointeja uhrien toipumisesta ja tuen tarpeesta tehdään koko ajan. Meneillään on myös laaja tutkimusohjelma, joka kattaa uhrien lisäksi koko väestön.
Terrori-isku on määritelty kansalliseksi traumaksi, ja esimerkiksi kuntapsykologien puoleen on voinut kääntyä kuka tahansa tuen tarpeessa oleva. Erikseen seurantaa on järjestetty ”veneväelle”, joka pelasti nuoria turvaan Utöyalta.
Hyvää onneakin viranomaisilla on ollut. Terveyshallitus oli iskun sattuessa juuri saanut valmiiksi psykososiaalista seurantaa käsittelevän opaskirjan, jossa on hyvin perusteellisia ohjeita kriisitilanteita varten. Opas saatiin terveyshallituksen verkkosivuille iskua seuranneena päivänä.
Kallis ratkaisu kannatti
Freja Ulvestad Kärjen mielestä psykososiaalisen seurannan onnistumisen avaimia ovat olleet nopea reagointi, tehokas organisointi ja toimijoiden selkeät roolit. Psykososiaalista tukea johtamaan määrättiin heti Norjan terveyshallitus, jolla on oma valmiusosasto.
– On hyvin tärkeää, että koordinointi on riittävän korkealla tasolla terveysviranomaisilla ja että työhön – saman pöydän ääreen – kutsutaan heti parhaat asiantuntijat muiltakin sektoreilta.
Norjaan on 2000-luvulla perustettu psykotraumatologian tutkimuskeskus ja viisi alueellista alan osaamiskeskusta. Aikanaan kalliista ratkaisusta on nyt ollut paljon hyötyä.
– Valmiit rakenteet auttoivat meitä suuresti. Lisäksi se oppi, mikä nyt siivilöityy terveydenhuoltoon, hyödyttää myöhemmin muita trauman kokeneita, Freja Ulvestad Kärki sanoo.
Toisaalta jälkiseurannassa on ollut myös hyvin paljon talkoohenkeä. Ulvestad Kärki arvioi auttajia olleen tuhansia, kun mukaan lasketaan Punainen Risti, kirkko ja lukuisat muut vapaaehtoiset.
Suvi Sariola
toimittaja
Julkaistu Lääkärilehdessä 42/2012.
