Nokkosihottuma eli urtikaria on yleinen ihotauti, jota esiintyy joka viidennellä ihmisellä ainakin kerran elämässään.
Nokkosihottumassa elimistön puolustusjärjestelmään kuuluvat syöttösolut vapauttavat ihoon histamiinia, mistä seuraa nokkosrokkopaukamia ja joskus myös ihon turvotusta.
Tauti on helppo tunnistaa, sillä missään muussa ihotaudissa ei esiinny nopeasti nousevia ja melkein yhtä nopeasti häviäviä paukamia.
Reaktio voi tapahtua myös osana nopeaa IgE-välitteistä allergista reaktiota, jonka esimerkiksi tietty allergiaa aiheuttava ruoka-aine aina syömisen jälkeen aiheuttaa.
IgE-välitteinen allergia liittyy kausiluontoiseen ja krooniseen astmaan, nuhaan ja atooppiseen ihottumaan.
Muutaman päivän tai viikon kestävä nokkosihottuma voi johtua esimerkiksi tavallisesta virusinfektiosta.
Usein syy jää kuitenkin tuntemattomaksi.
Nokkosihottumasta on olemassa myös pitkittynyt, krooninen muoto, joka johtuu syöttösolujen toimintahäiriöstä. Krooninen nokkosihottuma on usein itsesyntyistä rokkoa, joka oireilee päivittäin.
On olemassa myös hankalaoireinen ja pitkäkestoinen autoimmuuniurtikaria.
Noin neljännes kroonisista nokkosihottumista ovat ulkoisen ärsykkeen laukaisemaa fysikaalista nokkosihottumaa.
Akuutin ja kroonisen muodon aikaraja on kuusi viikkoa.
Akuutin nokkosihottuman oireet
Nokkosihottumassa iholle kohoaa nokkosen polttamaa muistuttavia paukamia ja läiskiä, joiden läpimitta on noin parista millimetristä pariinkymeneen senttimetriin.
Ne kutisevat voimakkaasti ja vaihtavat paikkaa ihoalueelta toiselle. Kutina on pahimillaan paukamien ilmaantuessa iholle.
Paukamat nousevat minuuttien aikana ja häviävät parissa tunnissa, viimeistään vuorokauden aikana.
Jos paukamat eivät katoa vuorokauden kuluttua tai jättävät jälkeensä mustelman, kyseessä voi olla urtikariavaskuliitti eli nokkosihottumaan liittyvä verisuonitulehdus.
Oireilu toistuu usean päivän, kunnes se hiljalleen joko loppuu tai muuttuu krooniseksi.
Joskus nokkoihottumassa syntyy kiinteä ja kivulias ihon syvempien osien turvotus eli angioedeema. Se häviää 1-3 vuorokauden kuluessa. Yleensä se ilmaantuu huuleen, kieleen, silmäluomeen tai käteen.
Ulkoisen ärsykkeen aiheuttaman nokkosihottuman oireet
Fysikaalisista eli ulkoisen ärsykkeen aiheuttamista urtikarioista tavallisin muoto on dermografismi eli piirtopaukamointi.
Siinä ihoon tulee piirto- tai raapaisujälkeen nousee muutaman minuutin kuluessa nokkospaukama ja kutinaa. Tällainen tautimuoto on yleinen nuorilla.
Dermografismiin tehoaa yleensä hyvin antihistamiinihoito. Tauti voi kuitenkin kestää vuosia.
Toinen yleinen tautimoto on kolinerginen eli hikinokkosihottuma, joka ilmaantuu esimerkiksi fyysisen rasituksen yhteydessä ihon lämmetessä ja hikoillessa.
Tässä eritoten nuorilla miehillä ilmenevässä muodossa iholle nousee 1–2 mm:n läpimittaisia kutisevia paukamia, lähinnä rintakehään ja muualle vartalolle.
Kylmänokkosihottumassa oireet ilmaantuvat kylmälle altistuneelle iholle ihon alkaessa lämmetä. Ensimmäinen oire on pistely ja kutina, ja sen jälkeen nousee nokkosihottumalle tyypillisiä paukamia.
Aurinkonokkosihottuma on harvinainen valoihottuman muoto, jossa ultraviolettivalo aihetta nokkosihottuman iholle heti altistumisen jälkeen.
Kosketusnokkosihottumassa kosketus allergiaa aiheuttavaan aineeseen, kuten ruoka-aineeseen tai eläimen sylkeen, aiheuttaa kontaktialueelle aiheuttaa nokkosrokkooireita.
Nokkosihottuman hoito
Antihistamiini auttaa lähes aina akuutissa nokkosihottumassa. Sitä kannattaa käyttää säännöllisesti usean viikon ajan, jotta tauti rauhottuu.
Kroonisessa nokkosihottumassa antihistamiini saattaa auttaa, mutta ei aina.
Fysikaalisessa nokkosihottumassa antihistamiini kannattaa ottaa ennen altistumista, esimerkiksi fyysiselle rasitukselle, kylmälle tai auringolle.
Tiedetään, että infektiot, tulehduskipulääkkeet, stressi ja voimakas fyysinen rasitus voivat pahentaa oireita. Jos mahdollista, niitä kannattaa välttää.
Milloin lääkäriin?
Jos akuutti nokkosihottuma tulee laajalle iho alueelle ja siihen liittyy kielen, suun tai nielun turvotusta, on lähdettävä päivystyspoliklinikalle.
Lievemmässä akuutissa nokkosihottumassa, tautia voi hoitaa kotona, varsinkin jos antihistamiini auttaa.
Jos antihistamiini ei lievitä oireitä, kannattaa lähteä lääkäriin. Lääkärissä määrätään usein moninkertainen määrä antihistamiinia, jotta oireet saadaan rauhoittumaan.
Joskus tarvitaan myös tulehdusvälittäjäaineita estäviä lääkkeitä kuten montelukastia tai suun kautta otettavaa kortisonia.
Jos nokkosihottuma jatkuu näistä huolimatta hankalana ja pitkittyy, voidaan harkita immunosuppressiivista lääkehoitoa tai biologista pistoshoitoa, omalitsumabia.
Kroonisessa nokkosihottumassa taudin syytä etsitään yleensä tarkemmin ja poissuljetaan tulehdukset.
Autoimmuuniurtikarian mahdollisuus tutkitaan verikokeella ja ihon koepala otetaan, jos epäillään urtikariavaskuliittia (verisuonitulehdusta).
Toistuvassa nokkosihottumassa voidaan tehdä allergiatutkimuksia, mikäli on viitettä taustalla olevasta IgE-välitteisestä allergiasta.
Tutkimuksissa voidaan myös arvioida, mikä ulkoinen tekijä kuten ruoka-aine, lääke tai fysikaalinen ilmiö (esimerkiksi fyysinen rasitus, lämpö tai kylmä) aiheuttaa tai pahentaa oireita
