Immunologiset syöpähoidot kehittyvät nyt vauhdilla.
– Lääkeyritykset kehittelevät kilvan uusia immunologisia syöpälääkkeitä markkinoille, kertoo säde- ja kasvainhoidon professori emerita, syöpätautien ylilääkäri Pirkko-Liisa Kellokumpu-Lehtinen Tampereen yliopistosta.
Hän uskoo, että immunologiset syöpähoidot tulevat olemaan valtavirran hoitoa monessa syövässä noin viiden vuoden kuluessa. Tällä hetkellä ne kuuluvat ensilinjan hoitoihin muutamissa syövissä, mutta eivät kahdessa yleisimmistä, rinta- ja eturauhassyövässä. Niitä käytetään ja tutkitaan jo melanooman liitännäishoitoinakin.
Syöpäsolut osaavat naamioitua
Ajatus ihmisen oman immuunipuolustuksen käyttämisestä syöpähoidoissa ei ole uusi. Esimerkiksi interferoneista odotettiin 1970-luvulla paljon.
– Vasteet jäivät lopulta kuitenkin vaatimattomiksi, Kellokumpu-Lehtinen sanoo.
Immuno-onkologia harppasi ison askelen eteenpäin James Allisonin ja Tasuku Honjon saavutusten myötä. Allisonille ja Honjolle myönnettiin tämän vuoden lääketieteen Nobel-palkinto.
Immuunipuolustus ei aina havaitse syöpäsoluja, sillä syöpäsolut osaavat naamioitua niin, ettei immuunipuolustus tunnista niitä tunkeilijoiksi. Naamioituminen perustuu syöpäsolun pinnalla oleviin proteiineihin.
Allisonin tutkimuskohde on ollut T-solujen pinnalla oleva CTLA-4-proteiini. Honjo tutki PD-1-proteiinia. Molemmat proteiinit jarruttavat T-solujen toimintaa.
Jarrulla on tarkoituksensa. Immuunipuolustuksen ei pidä olla niin herkkä, että se hyökkää vaarattomia vieraita rakenteita vastaan. Tällainen jatkuva hälytystila veisi elimistöltä turhaan voimia. Immuunipuolustus ei myöskään saa hyökätä kehon omia soluja vastaan. Siitä seuraa autoimmuunisairauksia.
Allison kehitti vasta-aineen, joka estää CTLA-4-proteiinin toiminnan. Vastaavasti myös PD-1-proteiinin toiminta on opittu estämään.
CTLA-4 ja PD-1 eivät ole ainoat niin sanotut jarrumolekyylit, vaan muitakin on tunnistettu.
Jarrumolekyylien toimintaa estäviä lääkkeitä kutsutaan immuuniaktivaation vapauttajiksi (checkpoint inhibitors).
Ensin hoidettiin melanoomaa
Ensimmäiset potilaat, joihin tarkastuspisteen estäjiä maailmalla kokeiltiin, sairastivat levinnyttä melanoomaa. Tuolloin käytetty lääke oli ipilimumabi. Samaa lääkettä käytetään edelleen.
– Osa noista ensimmäisistä potilaista on yhä elossa.
Yhdysvaltain lääkeviranomainen FDA on hyväksynyt kuusi immunologista syöpälääkettä: ipilimumabin, nivolumabin, pembrolitsumabin, atetsolitsumabin, avelumabin ja durvalumabin.
Suomessa immunologisia hoitoja käytetään jo munuaissyövän, melanooman, ei-pienisoluisen keuhkosyövän, Hodgkinin lymfooman, rakkosyövän ja pään ja kaulan alueen syöpien hoidossa.
– Lisäksi osallistumme tutkimuksiin. Siten saamme näitä lääkkeitä potilaiden käyttöön. Tällä hetkellä tutkitaan esimerkiksi erilaisten lääkeyhdistelmien käyttöä.
Kellokumpu-Lehtinen kuvaa, että tutkimuksiin osallistumisesta on myös se hyöty, että lääkkeet ovat jo tuttuja sitten, kun ne saavat myyntiluvan. Haittavaikutuksia on opittu hallitsemaan, sopivat potilasryhmät on löydetty, ja henkilökunta tietää, miten lääkkeitä käytetään. Niin lääkkeet saadaan mahdollisimman nopeasti osaksi hoidon arkipäivää.
Haittavaikutukset yleensä lievempiä kuin sytostaateilla
Jarrumolekyylit, kuten CTLA-4 ja PD-1, eivät liity vain syöpäsoluihin. Niinpä jarrumolekyylien toiminnan estäminen voi aiheuttaa vaikutuksia myös muualla elimistössä.
Immunologiset lääkkeet voivat aiheuttaa haittavaikutuksena monenlaisia endokrinologisen järjestelmän ongelmia, keuhkotulehduksia ja suolisto-ongelmia.
Immunologisten lääkkeiden haittavaikutukset ovat kuitenkin tavallisesti lievempiä kuin sytostaattien. Osalle potilaista voi kuitenkin tulla vakavia haittavaikutuksia.
– Haasteena on osata reagoida uudenlaisiin, autoimmuunityyppisiin haittavaikutuksiin oikein.
Kellokumpu-Lehtinen kuvaa immunologisten lääkkeiden mullistaneen syöpähoitoja. Niillä voidaan parantaa sellaisia potilaita, joille ei ennen ollut tarjolla mitään hoitoa. Immunologisia lääkkeitä voidaan yhdistellä ja myös käyttää yhdessä sytostaattien kanssa.
– Sama lääke tehoaa moneen syöpään. Sekin tekee käytön helpommaksi.
Haittana on, että toistaiseksi immunologiset hoidot ovat kalliita.
Ihmisen immuunipuolustusta voidaan käyttää syöpää vastaan myös toista kautta. Siinä, missä immunologiset lääkkeet tekevät syöpäsolun immuunipuolustukselle näkyväksi, vasta-ainehoidossa vahvistetaan ihmisen omaa immunologista mekanismia. Immunologisten solujen kasvutekijöitä tutkitaan parhaillaan aktiivisesti.
– Immunologisten hoitojen parhaat päivät ovat edessä. Nyt on aktiivisen tutkimuksen aika. Minun mielestäni Nobel meni oikeaan paikkaan, Kellokumpu-Lehtinen summaa.
kirjoittaja:
Hertta Vierula
toimittaja
kuva: Marjaana Malkamäki
Julkaistu lääkärilehdessä 47/2018
