Tiedetään, että somaattisiin soluihin kertyvillä geenimutaatioilla on tärkeä merkitys syövän kehittymisessä. Niiden osuutta autoimmuunisairauksien syntyyn ei sen sijaan ole tutkittu aiemmin. Helsingin yliopiston ja HYKS:n yhteisessä tutkimuksessa paljastui, että samankaltaisia mutaatioita löytyy myös nivelreuman sairastuneilta potilailta.
Nature Communications- tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa vastadiagnosoitujen nivelreumapotilaiden verinäytteistä eristetyistä valkosoluista löytyi mutaatioita immuunipuolustusjärjestelmän kannalta tärkeistä geeneistä.
– On mahdollista, että nämä mutaatiot vaikuttavat tulehdusprosessin säätelyyn, toteaa Suomen Syöpäinstituutin tutkimusprofessori Satu Mustjoki Helsingin yliopiston tiedotteen mukaan.
Tutkimuksessa oli mukana 85 nivelreumapotilasta, joiden sairaus oli vasta diagnosoitu, sekä 20 tervettä verrokkia. Uusimpia sekvensointimenetelmiä käyttämällä tutkijat löysivät mutaatioita viidesosalta potilaista. Kaikki mutaatiot sijaitsivat immuunipuolustusjärjestelmään kuuluvissa niin sanotuissa tappajasoluissa eli sytotoksisissa CD8-positiivisissa soluissa. Auttaja-T-soluista (CD4-positiiviset solut) mutaatioita ei löytynyt. Yksi somaattinen mutaatio löytyi myös yhdeltä terveeltä verrokilta, joten täysin reumaspesifistä löydöksestä ei ole kyse.
Mutaatiot löytyivät laajentuneista T-soluklooneista
T-solujen kyky tunnistaa lukemattomia erilaisia valkuaisainerakenteita perustuu niiden monipuoliseen T-solureseptorivalikoimaan. Tämä valikoima muodostuu kateenkorvassa, jossa T-soluissa olevat T-solureseptoria koodaavat geenipätkät pilkotaan ja järjestellään uudelleen toimivaksi reseptoriksi. Näin jokainen uusi T-solu saa pinnalleen uniikin T-solureseptorin.
Immuunipuolustuksen aktivoituessa T-solut lisääntyvät räjähdysmäisesti. Keskenään identtiset T-solut muodostavat soluklooneja, jotka voidaan tunnistaa yhteisen, uniikin T-solureseptorin uudelleenjärjestymän perusteella.
Kaikilta nivelreumapotilailta, joilta löydettiin somaattisia mutaatioita, löydettiin myös laajentuneita T-soluklooneja. Tarkempi tutkimus osoitti, että mutaatiot rajoittuivat näihin laajentuneisiin soluklooneihin.
Artikkelin ensimmäisten kirjoittajien LK Paula Savolan ja FT Tiina Kelkan mukaan tämä viittaa siihen, että mutaatiot syntyvät vasta kypsissä T-soluissa eivätkä kantasolutasolla. Jos mutaatiot olisivat syntyneet aikaisemmalla erilaistumistasolla, niitä olisi löytynyt myös toisenlaisia T-solureseptoreja ilmentävistä CD8-positiivista T-soluista ja CD4+-auttajasoluista.
Mutaatiot ovat pysyviä
Mutaatiot osoittautuivat pysyviksi, sillä samat kloonit ja mutaatiot löytyivät tutkittujen potilaiden valkosoluista vielä vuosia alkuperäisen havainnon jälkeen.
Toistaiseksi ei tiedetä varmuudella, miten nämä mutaatiot vaikuttavat kroonisen tulehduksen säätelyyn.
– Joka tapauksessa tämä tutkimus paljasti uuden molekyylitason yhteyden autoimmuunisairauksien ja syövän välillä. Tämä tieto auttaa meitä taas vähän eteenpäin näiden sairauksien ymmärtämisessä, Satu Mustjoki sanoo.
Kirjoittaja:
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva: Fotolia
Juttu on julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
