Yksi diabeteksen komplikaatioista eli lisäsairauksista on hermojen toiminnan vauriot eli neuropatiat.
Vaurioita saattaa ilmetä sekä tavallisissa tahdonalaisissa ääreishermoissa että ei-tahdonalaisissa autonomisissa hermoissa, jotka säätelevät sisäelinten toimintoja.
Diabeteksen aiheuttamaa neuropatiaa havaitaan yleensä noin puolella diabeetikoista. Se on yleisempää tyypin 2 kuin tyypin 1 diabeteksessä.
Tyypin 1 diabeteksessä neuropatia kehittyy hitaasti vuosien kuluessa ja ensimmäiset oireet saattavat ilmetä 10-15 vuoden kuluttua sairauden puhkeamisesta.
Tyypin 2 diabeteksessä noin viidesosalla potilaista todetaan neuropatian merkkejä jo sairauden toteamishetkellä. Tämä johtuu siitä, että moni tyypin 2 diabeetikoista on saattanut sairastaa sairautta tietämättään jo vuosia.
Neuropatia johtuu liian korkeasta verensokerista
Diabetes aiheuttaa neuropatiaa kohonneen verensokerin kautta. Kohonnut verensokeri eli glukoosi vaikuttaa hermoihin monin tavoin:
- kun hermoihin kertyy liikaa glukoosia, se häiritsee hermojen toimintaa
- hermojen pienet verisuonet vaurioituvat kohonneen verensokerin vuoksi
- hermojen valkuaisaineet voivat muuttua rakenteeltaan pitkäaikaisen korkean verensokerin vuoksi
Neuropatian erilaiset tyypit
Polyneuropatia
Tyypillisin diabeteksen aiheuttama neuropatia on molemminpuolinen ääreishermojen sairaus eli polyneuropatia.
Se ilmenee pääasiassa alaraajojen ääriosissa, eniten jalkaterissä. Häiriöitä ilmenee aluksi tuntohermoissa, mutta myös lihaksien toimintaa säätelevät liikehermot voivat ajan mittaan vaurioitua.
Polyneuropatian tyypillisimmät oireet ovat:
- alaraajojen pistely, puutumisen tunne
- kipu jalkaterien alueella
- ihon herkistyminen
- polyneuropatian edetessä jalkaterien tunto heikkenee ja jalkaan tulee helposti hiertymiä ja niiden kautta tulehduksia
- polyneuropatian edetessä oireet etenevät säärien ja reisien alueillle ja nousu kyykkyasennosta vaikeutuu ja varpaiden ja jalkaterien asento muuttuu
Mononeuropatia
Diabetekseen voi liittyä myös yksittäisen hermon tai hermoryhmän häiriöitä (mononeuropatia).
Mononeuropatia ilmenee yleensä paikallisina kipuina tai pieninä halvausoireina eri puolilla kehoa.
Tyypillisimpiä alueita ovat pohje, rintakehän toinen puoli, reisi ja käsi, mutta oireita voi olla melkein missä päin kehoa tahansa.
Yleisin mononeuropatioista on pohjehermon halvaus. Siinä jalkaterä roikkuu, eikä sitä pysty nostamaan kävellessä ylöspäin.
Muita mononeuropatian ilmenemiä ovat reisihermon halvaus ja rannekanavaoireyhtymä.
Autonominen neuropatia
Diabetekseen voi liittyä myös ei-tahdonalaisen hermoston vaurioita eli autonomista neuropatiaa.
Ei-tahdonalainen hermosto säätelee muun muassa mahan ja suoliston toimintaa, verisuonten jänteyttä, virtsarakon tyhjenemistä ja siittimen erektiota.
Mahan ja suoliston lihasten toimintahäiriö voi aiheuttaa mahahalvausta (gastropareesi), jossa ravinto ei kulje normaalisti eteenpäin vatsassa ja suolistossa.
Gastropareesissa syömisen jälkeen ylävatsan aueella tuntuu epämiellyttävä, täysi olo ja joskus joutuu jopa oksentamaan.
Suolen toiminnan häiriöt voivat aiheuttaa myös ripulia ja ummetusta.
Autonomiseen neuropatiaan liittyvä virtsaamisongelma on yleensä rakon tyhjenemishäiriö, jolloin ihminen ei tunne tarvetta virtsata, vaikka rakko on täynnä. Virtsatessa rakko tyhjentyy vain osin.
Lisäksi autonominen neuropatia voi aiheuttaa erilaisia sydämen ja verisuonten oireita. Tällaisia ovat muun sykkeen äkillinen nousu tai verenpaineen lasku seisomaan noustessa.
Myös sydämen tunnettomuus kuuluu autonomisen hermoston aiheuttamiin sydänoireisiin. Sydämen tunnottomuudessa sydän ei aisti kipua ja näin potilas ei tunne oireita sepelvaltimosairaudesta.
Autonomisen hermoston häiriöt voivat aiheuttaa myös hikoiluongelmia ja lisätä hikoilua tietyissä tilanteissa, erityisesti öisin. Hikoilua voi esiintyä myös ruokailun yhteydessä.
Miten neuropatiaa voi ehkäistä?
Neuropatian kuten muidenkin diabeteksen lisäsairauksien ehkäisyn kannalta tärkeintä on diabeteksen hyvä hoitotasapaino. Tasapainoa mitataan sokerihemoglobiinin arvolla, jonka pitäisi olla tasolla 42–53 mmol/ml tai mahdollisimman lähellä sitä. Tällä tasolla lisäsairauksien vaara on vähäinen.
Jos arvo on yli 53, lisäsairauksien vaara suurenee voimakkaasti. Arvolla 75 se on jo kymmenkertainen normaaliin arvoon verrattuna.
Diabeettisen neuropatian riskiä voidaan vähentää myös välttämällä runsasta alkoholin käyttöä ja tupakointia.
Miten neuropatian oireita voi helpottaa?
Alaraajojen kipu- ja pistelyoireisiin ei ole olemassa tehokkaita itsehoitokeinoja. Joillakin jalkojen voimistelu ja hieronta saattavat auttaa.
Neuropatiaan liittyviä kipuoireita voidaan hoitaa niin sanotuilla trisyklisillä masennuslääkkeillä ja eräillä epilepsialääkkeillä, jotka vaikuttavat krooniseen kipuun.
Jos ne eivät auta, voidaan kokeilla keskushermostoon vaikuttavia kipulääkkeitä tai uudempia masennuslääkkeitä.
Jalkojen huolellinen itsehoito, sopivien kenkien käyttö ja kaikenlaisten muutosten havainnointi on tärkeä osa hoitoa.
Mahalaukun tyhjenemishäiriöitä voi helpottaa muuttamalla ruokavaliota. Joillakin potilaista kuitupitoiset ruoat voivat aiheuttaa gastropareesia. Ripulioireisiin voi käyttää normaaleja ripulilääkkeitä.
Jos autonominen neuropatia aiheuttaa verenpaineen laskua noustessa, makuulta kannattaa nousta aluksi istumaan minuutiksi ja siitä hetkeksi seisomaan pystyasentoon ennen liikkeelle lähtöä.
Autonomisen neuropatian aiheuttamiin häiriöihin on mahdollista kokeilla erilaisia oireita lievittäviä lääkkeitä. Esimerkiksi erektiohäiriön hoitoon käytetään samoja lääkkeitä kuin yleensäkin impotenssiin.
Artikkelin lähteenä on käytetty Duodecimin artikkelia Diabeettinen neuropatia (diabeteksen hermovaurio)
