Suomalaisten alkoholinkäytön ja alkoholilainsäädännön historiasta huomataan, että alkoholipolitiikka on huomattavasti haasteellisempaa kuin tupakkapolitiikka. Molemmissa on kautta aikojen pyritty sekä terveydellisten että sosiaalisten haittojen vähentämiseen, tupakkapolitiikassa onnistuneesti, mutta alkoholipolitiikassa ei niinkään. Vaikka tupakkakuolemia on edelleen Suomessa vuosittain 4 300 (1), on yli 50-vuotiailla miehillä tupakkakuolemien osuus kaikista kuolemista pudonnut 1970-luvulta 2010-luvulle lähes kolmanneksesta alle viidennekseen (2). Alkoholikuolleisuus on sen sijaan 1970-luvulta jatkuvasti lisääntynyt lukuun ottamatta vuosia 2008–2012, jolloin kuolleisuus väheni. Vuonna 2013 alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyi runsaat 1 900 henkilöä (3).
Tupakkalainsäädäntöön liittyviä päätöksiä ja lain toimeenpanoa ovat selvästi tukeneet vahvat kansanterveydelliset argumentit. Näyttö terveyshaitoista on kiistattoman vahva, positiivisia terveysvaikutuksia ei ole, ja jo jopa tupakansavulle altistuminen on terveysriski. Useimpien sairauksien kohdalla tupakoinnin vaikutus on vielä suhteellisen helppo osoittaa. Alkoholin suhteen tilanne on hankalampi. Tupakkapolitiikan mukaiseen nollatoleranssiin on vaikeaa terveysperusteisesti pyrkiä. Alkoholinkäytön aiheuttamat kansanterveydelliset ja sosiaaliset haitat ovat yhteiskunnassamme ilmeiset, ja niiden muutokset ovat jo vuosikymmeniä seuranneet alkoholinkulutuksessa tapahtuneita muutoksia (4). Kohtuukäytön rajoittamiselle ei kuitenkaan löydy terveysperustetta.
Tupakoinnin rajoittamiseen ei Suomessa myöskään nykyisin liity suuria eri toimijoiden intressiristiriitoja. Suomessa ei ole tupakanviljelyä eikä tupakkateollisuutta. Myös mainonta on ollut kiellettyä jo ensimmäisestä tupakkalaista lähtien (5). Alkoholiasioissa tilanne on erilainen. Panimoteollisuus on voimakas vaikuttaja, ja alkoholin mainontaan liittyvissä säädöksissä on vuosien mittaan menty suuntaan ja toiseen.
Tupakan ja alkoholin myyntiin liittyvät rajoitukset sekä verotus- ja muu hintapolitiikka ovat myös vuosien mittaan eronneet merkittävästi toisistaan. Tupakan myyntisäädöksiä on jatkuvasti kiristetty ja valvontaa tehostettu. Myös verotusta on korotettu. Alkoholin suhteen monet muutokset ovat olleet päinvastaisia. Keskiolut vapautettiin kauppoihin 1969, viinin myynnin aloittamista ruokakaupoissa vaaditaan aika ajoin, alkoholin nauttiminen julkisilla paikoilla on nykyisin osittain sallittua. EU toi mukanaan tuontirajoitusten kevennyksiä ja veronalennuksia. Parveketupakointia ja tupakointia autoissa, joissa matkustaa alaikäisiä lapsia, halutaan rajoittaa. Sen sijaan 28. joulukuuta 2015 uutisoitiin, että elokuvateattereihin suunnitellaan oluttarjoilua.
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Teija Sutinen kirjoitti osuvasti Merkintöjä-palstalla 28.11.2015 alkoholilainsäädännön uudistuksen haasteista. Hän toteaa, että lainsäädännön uudistuksen tavoite, jossa pyritään löytämään tasapaino elinkeinopolitiikan ja alkoholin terveyshaittojen välille, on mahdoton tehtävä. ”Ei osata päättää, mitä painotetaan”, hän kirjoittaa. ”Vaikutusarvioita ei mietitä. Näyttö sivuutetaan.” On aivan totta, että suomalaisessa alkoholipolitiikassa näyttö on tullut sivuutettua jo useamman kerran. Vaikutuksetkin ovat olleet nähtävissä vuosikymmeniä. Kansanvälisen tutkimuksen analyysien mukaan Suomi on ainoa Länsi-Euroopan maa, jossa alkoholinkäyttö on yksi kolmesta tärkeimmästä riskitekijästä menetetyille toimintakykyisille elinvuosille (DALY) (6). Muut kaksi ovat muuten kohonnut verenpaine ja lihavuus. Eikö näistä osata ottaa opiksi?
Kirjoittaja:
Tiina Laatikainen
tutkimusprofessori
THL, Kansantautien ehkäisy
Kirjallisuutta
1. Vähänen M. Tupakoinnin yhteiskunnalliset kustannukset ja niiden arviointimenetelmät. THL Raportti 15/2015;21.
2. Martikainen P ym. Koulutusryhmien välillä suuria ja kasvavia eroja elinajanodotteessa – Tupakointi on merkittävä taustatekijä. Suom Lääkäril 2013;68:2435–42.
3. Tilastokeskus. Alkoholikuolleisuus lähes ennallaan, 2013. www.stat.fi/til/ksyyt/2013/ksyyt_2013_ 2014-12-30_kat_004_fi.html
4. Österberg E, Mäkelä P. Alkoholinkulutus, juomatavat ja alkoholipolitiikka. Suom Lääkäril 2015;71:409–15.
5. Heloma A ym. Suomen tupakkapolitiikka ja -lainsäädäntö – kehitys vuodesta 1976 nykypäivään. Kirjassa: Heloma A ym. toim. Kohti savutonta Suomea. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy 2012.
6. GBD 2013 Risk Factors Collaborators. Global, regional, and national comparative risk assessment of 79 behavioural, environmental and occupational, and metabolic risks or clusters or risks in 188 countries, 1990-2013: a systematic analysis for the Global Burden of Disease Study 2013. Lancet 2015;Sep 11. http://dx.doi.org/10.1016/S0140-6736(15)00128-2.
Tiedepääkirjoitus Lääkärilehdestä 6/16
