"Natsi ja Mengele" vai sittenkin ihan vain työtään tekevä ylilääkäri

THL:n ylilääkäri seisoo jalat maassa ankarasta maalittamisesta huolimatta.

Hanna Nohynek kertoi etäyhteyksien kautta kokemuksistaan koronapandemian keskellä lääkäriliittojen luottamusmiespäivässä 29. marraskuuta.
JUSSI HELTTUNEN
Hanna Nohynek kertoi etäyhteyksien kautta kokemuksistaan koronapandemian keskellä lääkäriliittojen luottamusmiespäivässä 29. marraskuuta.

"Sinä naisen irvikuva, jezebelin kätyri, tulet palamaan helvetin tulessa ja minä revin henkilökohtaisesti pääsi irti, jos kävelet vastaan. Tämä on lupaus, ei uhkaus. Amen."

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylilääkäri Hanna Nohynek kutsuu saamiaan viestejä kansalaispalautteeksi.

Todellisuudessa useat viestit täyttävät rikoksen kriteerit.

– Twitter on hyvin toksinen, Hanna Nohynek summaa.

Häntä on kutsuttu niin natsiksi kuin Mengeleksi ja haastettu Nürnbergin oikeudenkäynteihin, milloin mitäkin. Lantin toisella puolella ovat ihmisten ihanat tsemppiviestit, joista ehkä parhaana ylilääkäri pitää Nohynek-graffitia Myyrmäen uimahallin rakennustyömaan seinässä.

Maalittaminen on yksi työhön kuuluva riskitekijä, joka kuuluu lain mukaisen huolehtimisvelvollisuuden soveltamisalaan.

Työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöidensä turvallisuudesta ja terveystä työssä. Näin ollen THL:n juristit ovat tehneet useita viesteistä poliisille tutkintapyyntöjä.

– Työnantajalla tulee olla selkeä toimintamalli, kuinka näihin tulee puuttua.

Vihapuhe rapauttaa tiedettä

Maalittamista Hanna Nohynekia kohtaan on tapahtunut paitsi yksityishenkilöiden myös esimerkiksi päättäjien taholta. Ilmiö ei ole rajoittunut vain sosiaaliseen mediaan.

Ylilääkäri kokee häneen ja muihin asiantuntijoihin kohdistuvan vihapuheen rapauttavan tieteellistä lähestymistä monin tavoin.

– Tämä vaarantaa perustuslain mukaisen tutkijanvapauden ja rajoittaa sananvapautta.

Osa maalittamisesta on tarkoituksellista ja poliittista. Tällaisen maalittamisen tarkoituksena on hiljentää tutkijoita.

– Pahimmillaan tämä voi johtaa lääkärin tai lääkäritutkijan itsesensuuriin.

Hanna Nohynek kertoi maalittamisestaan tammikuussa Lääkäripäivillä.
Mikko Käkelä
Hanna Nohynek kertoi maalittamisestaan tammikuussa Lääkäripäivillä.

Sekoittuvat eturistiriidat

Koronavirukseen liittyen keskustelussa tiede ja politiikka ovat sekoittuneet moneen otteeseen.

Esimerkiksi eduskunnan oikeusasiamies on nuhdellut THL:ää AstraZenecan rokotteen käytön rajaamisesta.

Myös ministeri Krista Kiurun ja THL:n tulkinnoissa kansallisesta rokotusstrategiasta on ollut eroja. Yksilön ja väestön oikeudet ja turvallisuus ovat olleet tulilinjalla, riippuen katsontakannasta.

Hanna Nohynekia on asetettu asemaan, jossa hän vastustaisi sosiaali- ja terveysministeriön linjauksia ja olisi luonut koko vastakkainasettelun.

– Kysymys on ollut näkemyksellisistä eroista.

THL on tullut nopeasti tällaisissa tilanteissa esiin ja kertonut, että on lääketieteen asiantuntijoiden tehtävä arvioida rokottamista, ei poliitikkojen.

Esimerkiksi THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta on pitänyt hyvin epäasiallisena, että epämääräisistä hallituslähteistä on maalitettu julkisesti yhtä ihmistä.

Kaikesta huolimatta Nohynek on jalat maassa. Todellista turvattomuutta hän ei ole kokenut. Nohynek epäilee sen johtuvan peruspositiivisesta luonteestaan, kotikasvatuksestaan ja tietoperusteisesti: riski uhkauksen todelliselle konkretisoitumiselle on pieni.

Maailmalla poliisivalvontaa ja itsemurhia

Ylilääkäri ei ole poistunut somesta, mutta on muuttunut käyttäytymistään. Enimmäkseen hän on hiljaa.

– Twitter on hyvin toksinen, Nohynek summaa.

Hän twiittaa noin kerran viikossa, silloin kuin on asiaa. Enää hän ei seuraa kommentteja, joita kertyy hänen viestiensä alle. Näistä valtaosa on negatiivista.

Maalittaminen on ollut muualla maailmassa pahempaa kuin Suomessa. Esimerkiksi Belgiassa lääkäreitä on ollut poliisivalvonnassa. Myös itsemurhia on tapahtunut, eri asia mistä syystä.

Vaikka lääkäri olisikin monessa sopassa keitetty, ei kaikkea voi kukaan kestää. Keskustelu aiheesta käytiin tammikuussa Lääkäripäivillä.

Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.