Hankala pomo leimataan kahvihuonekeskustelussa psykopaatiksi ja hankala ex-puoliso on narsisti. Arkikieleen on hiipinyt erilaisia persoonallisuushäiriöitä, joilla pyritään selittämään toisten ihmisten käyttäytymistä tai vaikeutta tulla toimeen heidän kanssaan.
Kyseessä on — ainakin psykopatian kohdalla harvinaisesta persoonallisuushäiriöstä, jota on todellisuudessa vaikea tunnistaa.
Persoonallisuushäiriöt syntyvät lapsuudessa
Persoonallisushäiriöiden syntyyn vaikuttavat lapsuuden- ja nuoruuden aikaiset vuorovaikutustilanteet. Myös traumaattiset tapahtumat voivat altistaa tunne-elämän epävakaudelle. Joissain persoonallisuushäiriöissä myös perinnöllisyydellä on osansa.
Arvioiden mukaan 5–15 % väestöstä kärsii jostakin persoonallisuushäiriöstä.
Persoonallisuushäiriö löydetään yleensä hoitosuhteessa, johon on hakeuduttu erilaisten kriisien tai mielenterveyden häiriöiden vuoksi.
Diagnoosi tehdään aina monen lähteen perusteella, muun muassa kartoittamalla omaisten tiedot sekä tehden potilaasta kokonaisvaltaisen psyykkisen toiminnan arvio.
Persoonallisuushäiriöt luokitellaan kolmeen ryhmään hallitsevan käyttymismallin perusteella. Näitä ovat Terveyskirjaston mukaan:
- Ryhmä A: epäluuloinen, eristäytyvä ja psykoosipiirteinen (eli ns. skitsotyyppinen) persoonallisuus.
- Ryhmä B: epäsosiaalinen, epävakaa, huomionhakuinen ja narsistinen persoonallisuus.
- Ryhmä C: estynyt, riippuvainen ja vaativa persoonallisuus.
Yhdellä ihmisellä voi olla useita eri persoonallisuushäiriöitä. Joskus taas ihmisellä voi olla piirteitä monesta persoonallisuushäiriöstä, jolloin puhutaan sekamuotoisesta persoonallisuushäiriöstä.
Diagnoosijärjestelmää kehitetään tällä hetkellä siihen suuntaan, että yksittäisten persoonallisuushäiriöiden sijaan arvioitaisiin henkilön toimintakykyä ja erilaisia persoonallisuuden piirteitä pikemmin liukuvina ominaisuuksina kuin joko-tai-tyyppisinä.
Kuka on narsisti?
Narsistinen persoonallisuushäiriö ilmenee yleensä jo nuorena, viimeistään varhaisaikuisuudessa. On arvioitu, että se voisi kehittyä jopa lapsen ensimmäisinä ikävuosina.
Suomessa käytetyssä tautiluokitusjärjestelmässä narsisitiselle persoonallisuushäiriölle ei ole omaa luokkaansa, vaan se kuuluu osana muihin persoonallisuushäiriöihin.
Narsistiseen persoonallisuuteen liitetään yleensä seuraavia piirteitä:
- erilaiset suuruuskuvitelmat
- voimakas ihailun tarve
- empatian vähäisyys
- tarvitsee erikoiskohtelua
- kateellisuus ja ylimielisyys
- toisten hyväksikäyttö
- impulsiivisuus
- ärsykehakuisuus
On tärkeää muistaa, että kaikki edellä mainitut persoonallisuuden piirteet ilmenevät myös "normaaleilla" persoonallisuuksilla ja meistä jokainen voi kokea vastaavia tunteita.
Narsistisen persoonallisuushäiriön hoito on yleensä hankalaa. Monet lopettavat hoidon kesken, koska vuorovaikutustilanne lääkärin kanssa voi olla vaikeaa.
Hoidossa yritetään auttaa potilasta pääsemään yhteyteen todellisten tunteiden kanssa, kuten arvottomuuden tunteen, surullisuuden ja yksinäisyyden kanssa.
Populaarikulttuurin hurmaavat psykopaatit
Psykopatia on luonnehäiriö, jota voidaan mitata.
Sen yleisimpiä piirteitä ovat:
- lipevyys
- mahtipontisuus
- itsekeskeisyys
- syyllisyydentunteen ja empatian puuttuminen
- valehtelu
- petollisuus
- manipulatiivisuus
- tunne-elämän pinnallisuus
Psykopatian ääripiirteitä ovat toistuvat raa'at rikokset.
Kaikki psykopaatit tosin eivät päädy väkivaltaan tai raakuuksiin vaan voivat syyllistyä vain pieniin tai suurempiin laittomuuksiin.
Psykopaatin rikollisuus alkaa usein nuorella iällä ja elämän aikana heille kertyy erityyppisiä rikoksia.
Psykopaatit ovat suosittuja populaarikulttuurissa, koska heidän persoonassaan yhdistyvä hurmaava käytös ja äärimmäinen raakuus vangitsevat helposti katsojan tai lukijan mielenkiinnon.
Psykiatrisen vankisairaalan asiantuntijalääkärin Hannu Lauerman mukaan psykopaatit viehättävät meitä siksi, että he ovat vapaita kaikista arjen normeista ja sidonnaisuuksista.
Lauerman mukaan tämä "tuottaa tilapäistä mielihyvää tavalliselle lukijalle, joka melko usein arjessaan painiskelee erilaisten tekemättömien töiden, velvoitteiden ja ihanteiden kanssa".
Toinen syy kiinnostuksellemme psykopaatteja kohtaan on se, että he ovat jotain muuta mitä esittävät. Tavallisen perheenisän roolin takana voikin vaania häikäilemätön saalistaja. Tai hurmaavakäytöksinen psykiatri onkin kannibaali, kuten populaarikulttuurin kuuluisin psykopaattihahmo, Hannibal Lecter .
Psykopaatin ilmiasu voi olla kuitenkin moninainen eivätkä kaikki heistä ole rikosviihteen vangitsevia hahmoja.
Duodecim kuvaa psykopaatin moninaista ilmiasua seuraavasti:
Häiriön ilmiasu voi olla eri tavoin painottunut. Psykopaatti saattaa olla hyvin huonosti käyttäytymistään hallitseva, impulsiivinen väkivaltarikollinen, joka uusii tekojaan pian vapaaksi päästyään, tai seksuaalirikollinen, joka valitsee teräväsilmäisesti uhrinsa sopivassa tilanteessa. Psykopaatti voi olla myös omaisuusrikollinen - huijari, joka tekee toistuvasti suuria »keikkoja». Jotkut psykopaatit viehättävät hurmaavalla käytöksellään toista sukupuolta ja verhoavat sillä sosiaalisen, taloudellisen ja seksuaalisen hyväksikäytön. Yhteisinä piirteinä ovat edellä mainittujen tunne-elämän piirteiden mukaisesti mm. häikäilemätön ja halventava suhtautuminen uhriin, vastuunoton kaikinpuolinen puuttuminen ja jopa sellaisen käsityksen luominen, että psykopaatti itse onkin uhri eikä ole syyllistynyt mihinkään moitittavaan.
Psykopatia ei yleensä alenna syyntakeisuutta rikoksissa. Psykopatian asteen määritys olisi tärkeää, kun arvioidaan oikeuspsykiatristen potilaiden ja vankien vaarallisuutta ja väkivaltaisuusriskiä.
Psykopaattia on vaikea hoitaa
Psykopaatin hoito on vaikeaa ja aikaa vievää, ja valitettavan usein mahdotonta. Koska psykopaatti ei halua muuttaa käyttäytymistään eikä hän tunne syyllisyyttä tai ahdistusta käytöksestään, hänellä ei myöskään ole motivaatiota muuttua.
Jos psykopaattia yrittää hoitaa yhteisö- tai ryhmähoitomuodolla, hän oppii hyödyntämään hoidossa saatuja oivalluksia muille haitallisella tavalla.
Psykopatian uskotaan olevan perinnöllisten tekijöiden ja ympäristöolosuhteiden aiheuttama häiriö, johon liittyy aivojen rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia sekä autonomisen hermoston toiminnan poikkeavuuksia.
On arvioitu, että psykopatian esiintyvyys väestössä on 2 prosenttia. Yli 50 prosenttia vakavista rikoksista on arvioiden mukaan psykopaattien tekemiä ja vangeista 15 prosenttia on psykopaatteja.
