Mikä myyräkuume?
Myyräkuumeen aiheuttaja puumalavirus kuuluu hantavirusten ryhmään. Kyseessä on kuumetauti, jossa munuaisten toiminta usein tilapäisesti heikkenee. Tautia esiintyy eniten talvella, mutta myös kuivina syksyinä voi olla tapauksia. Määrät vaihtelevat suuresti vuosittain.
Miten yleinen myyräkuume on Suomessa?
Maassamme on vuosittain noin 1000–3000 diagnosoitua myyräkuumetapausta. Puumala-virusinfektiota voidaan pitää kansantautina, sillä paikoin maaseudulla asuvista jopa 40 prosenttia ja maan koko väestöstä viisi prosenttia on joskus sairastanut myyräkuumeen.
Kaksi kolmasosaa sairastuneista on miehiä, mikä johtunee siitä, että miehillä on enemmän kosketusta myyriin ja niiden elinympäristöön. Lapsilla myyräkuume on harvinainen. Yli puolet tautitapauksista on 30–50-vuotiaita. Useina vuosina tautia on eniten Järvi- ja Itä-Suomessa.
Miten myyräkuume tarttuu?
Tartunta saadaan vain metsämyyrästä. Virus kulkeutuu ihmiseen myyrän kuivuneista eritteistä hengitysteiden kautta. Usein tartunta saadaan asumusten ulkorakennuksista. Tauti ei tartu ihmisestä toiseen. Epidemiavuosia on noin kolmen vuoden välein ja ne sattuvat vuosiin, jolloin metsämyyriä on runsaasti. Myyräkuume aiheuttaa elinikäisen immuniteetin, joten sen voi sairastaa vain kerran elämässä.
Millaisia oireita?
Tartunnasta oireiden alkuun kuluu pitkä aika, noin 2–6 viikkoa. Ensimmäinen oire on useimmiten kuume sekä pää-, selkä- ja jäsensäryt. Muutaman päivän päästä voi tulla muitakin oireita; uneliaisuutta, rauhattomuutta, pahoinvointia ja oksentelua. Myyräkuumetta kannattaa alkaa epäillä viimeistään sitten, jos tulee ongelmia näön tarkentamisessa. Näköhäiriöitä tulee noin kolmasosalle sairastuneista.
Munuaisten toiminta alkaa heiketä muutamia päiviä kuumeen alusta, ja tämä ilmenee virtsamäärien pienenemisenä.
Milloin lääkäriin?
Korkea kuume, johon ei ole ilmiselvää selitystä, on aikuisilla aina riittävä syy käydä lääkärissä. Jos sairastuneella on keskushermoston oireita, kuten rauhattomuutta, hänen virtsanmääränsä pienenee tai hänellä on näön tarkkuuden kanssa ongelmia, myyräkuumetta on syytä epäillä. Viimeistään tällöin pitää lähteä tutkittavaksi.
Miten todetaan?
Laboratoriokokeilla, erityisesti munuaisen toimintaa kuvaavan kreatiniinin määrityksellä ja virtsan valkuaismäärän mittaamisella on tärkeä arvo. Lopullisen diagnoosin antaa verestä tehtävä vasta-ainetesti. Sen tulos on positiivinen lähes aina jo oireiden alkaessa.
Miten hoidetaan?
Hoito on oireiden mukaista. Myyräkuumepotilaat tarvitsevat keinomunuaishoitoa hyvin harvoin, jos heidän nestetasapainostaan huolehditaan hyvin. Valtaosalla potilaista toipuminen alkaa spontaanisti noin viikon sairastamisen jälkeen ja he paranevat ilman pysyviä vaurioita.
Millaisia seurauksia myyräkuumeella voi olla?
Myyräkuume ei aiheuta pysyvää munuaisvauriota tai verenpainetautia. Kun virtsaa ei muodostu, neste jää elimistöön ja voi aiheuttaa hengenahdistusta (keuhkopöhön). Vakavin seuraus on aivopöhö.
Myyräkuumeeseen liittyviä vakavia keskushermoston komplikaatioita on todettu erityisesti nuorehkoilla miehillä. Joillakin myyräkuume potilailla on todettu esimerkiksi aivolisäkkeen vaurioitumista ja sen toiminnan häiriöitä.
Oulun yliopistollisessa sairaalassa kerätyssä potilassarjassa sairaalahoitoon otetuista myyräkuumepotilaista noin neljällä prosentilla oli akuutti aivolisäkkeen verenvuoto ja vaurio. Tässä aineistossa pysyvä aivolisäkkeen toiminnan häiriö kehittyi kuitenkin vain yksittäisille potilaille, kun taas Tampereen alueella tutkituilla myyräkuumepotilailla hitaasti kehittyvät hormonaaliset häiriöt ovat olleet selvästi muuta väestöä yleisempiä.
Suomessa on vuosittain 0–1 myyräkuumekuolemaa.
Miksi näkö heikkenee?
Akuuttivaiheen tyypillinen näköhäiriö selittyy luultavasti muutaman päivän kestävällä silmän taittovoiman muutoksella, jonka taustalla on etukammion madaltuminen ja linssin paksuuntuminen. Useimmilla potilailla silmän paine on akuuttivaiheessa alentunut. Yksittäisille myyräkuumepotilaille voi kehittyä myös äkillinen näkökenttäpuutos tai täydellinen lyhytkestoinen näön menetys.
Miten ehkäistä tartuntaa?
Ainakin teoriassa tautia voisi ehkäistä välttämällä liikkumista siellä, missä metsämyyriä on runsaasti. Toinen vaihtoehto on hengityssuojainten käyttäminen esimerkiksi talojen ulkorakennuksissa työskenneltäessä. Käytännössä tämä on kuitenkin hankalaa. Omalla hygienialla ei voi vaikuttaa riskiin, koska tartunta tapahtuu pölyä hengittämällä. Tautiin ei ole rokotetta.
Lähteet:
Timo Hautala, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri
Terveyskirjasto
Kirjoittaja:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
