"Halvaantunut käsi on paras ruumiinosani. Inspiraation ja mielihyvän lähde." Näin toteaa musiikin ja tanssin tutkija Hanna Väätäinen lyhytelokuvassa nimeltä Raajan perässä. Elokuvan ohjanneen Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen mukaan elokuvan tarkoituksena on tuoda esille vammaisuuden hyviä puolia.
Elokuva on osa vuonna 2015 toteutettua taideprojektia, jonka inspiraationa on Hanna Väätäisen käsi. Elokuvassa Väätäinen kertoo suhteesta käteensä ja pohtii muun muassa sitä, saako vammaisuus kuulua musiikissa.
– Hanna kertoi saaneensa palautetta etenkin siitä, että hänen soittonsa näyttää hankalalta. Siksi pyysimme syntymäsokean ammattimuusikon Riikka Hännisen kuuntelemaan Hannaa. Syntyi mielenkiintoisia ajatuksia, ohjaaja kertoo.
Wallinheimo-Heimonen on tullut julkisuudessa tutuksi omaperäisestä ja kantaaottavasta taiteestaan, jossa käsitellään vammaisten elämää ja heidän saamaansa kohtelua. Hän on myös antanut kasvot osteogenesis imperfectalle, eli perinnölliselle luustohauraudelle.
– Tällä kertaa halusin esittää vammaisuuden myönteisessä valossa. Olen oikeastaan hyvin kateellinen Hannan kädestä. Olen kova jännittäjä ja Hannalla on ruumissaan osa, joka voi olla täysin rento, hän sanoo.
Suomella parantamisen varaa
Elokuva on mukana australialaisessa lyhtyelokuvakilpailussa nimeltä Focus on Ability. Kilpailu järjestetään seitsemännen kerran ja Wallinheimo-Heimonen on mukana toista kertaa. Hän on katsonut kilpailun muiden osanottajien elokuvia. Useassa käsitellään sitä, miten vaikea vammaisen ihmisen asema on maailmalla.
– Joissain maissa vammaisella ei näytä olevan minkäänlaisia ihmisoikeuksia. Oloni on ristiriitainen. Toisaalta olen tyytyväinen, että tilanne on parempi Suomessa, mutta samaan aikaan olen tyytymätön Suomenkin oloihin. Tällä hetkellä vammaisten ihmisten tarpeiden pitäisi aina mukautua olemassa oleviin palveluihin. Meille tarjotaan vain välttämätön minimi. On kuitenkin niin, että kaipaamme nautintoja, elämyksiä ja kauneutta siinä missä muutkin ihmiset, hän toteaa.
Wallinheimo-Heimonen uskoo siihen, että vammaisilla ihmisillä voi jonain päivänä olla täysi ihmisarvo. Tekniikan kehittyessä hän toivoo myös apuvälineiden kehittyvän. Hän näkeekin vammautuneet mielellään tulevaisuuden supersankareina.
– Meillä voisi olla esimerkiksi tulenkestävillä tekojäsenillä varustettuja palomiehiä, hän suunnittelee ja toteaa, että apuvälineitä tulisi valmistaa ja ideoida vammautuneiden kanssa, ei ainoastaan heitä varten.
Katso Raajan perässä -elokuva täällä.
Tutustu elokuvakilpailuun täällä.
Lue myös:
THL: Vammaisuus ei suojele naista väkivallalta
Kirjoittanut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Kuvakaappaus Raajan perässä -elokuvasta
