Lapsen kykyyn käydä koulua vaikuttavat psyykkinen ja fyysinen terveys, elämäntilanne, opiskeluympäristö ja näiden vuorovaikutus.
Kysymys koulukuntoisuudesta voi herätä tunne- tai käytösoireiden perusteella, kirjoittavat Anita Puustjärvi ja Ilona Luoma Lääkärilehdessä nyt julkaistavassa katsauksessa. Etenkin aggressiivisesti käyttäytyvän oppilaan psyykkisestä tilasta pyydetään usein lääkärin arviota.
Usein kyse on monimutkaisesta tapahtumien ja ongelmien vyyhdistä. Kannanotolla koulunkäynnin jatkamisesta tai poissaolosta voi olla kauaskantoisia seurauksia oppilaan, tämän koulupolun ja perheen, sekä myös luokan ja opettajan kannalta.
Vastuu koulunkäyntikyvyn arvioimisesta on opetuksen järjestäjällä. Arvioinnissa suhteutetaan käsitystä oppilaan terveydentilasta tietoon koulunkäynnin vaatimuksista, ja se tulee tehdä moniammatillisesti.
Lapsen oireet ja toimintakyky voivat myös vaihdella tilanteesta toiseen. Esimerkiksi ADHD-oireiselta oppilaalta opiskelu ei välttämättä onnistu levottomassa ryhmässä, mutta se voi sujua erinomaisesti rauhallisessa tilassa.
Oppilaalla on aina oikeus koulunkäyntiin. Sen mahdollistavat tukimuodot on valittava ja aloitettava viiveettä. Sairauslomaa tulisi kirjoittaa vain lääketieteellisin perustein ja huolellisen harkinnan jälkeen.
Jos oppilaan vointi ei mahdollista koulun käymistä, olennaisia kysymyksiä ovat poissaolon pituus, koulunkäynnin ja hoidon järjestäminen sekä oppilaan turvallisuus poissaolon aikana. Myös kouluun palaamista tukevista järjestelyistä ja niiden toteuttamisvastuusta on sovittava.
Tavoitteena on puuttua ongelmien syihin, ei oireisiin.
Lähde: Puustjärvi A, Luoma I. ”Mutta onko tämä lapsi koulukuntoinen?” Koulunkäyntikyvyn arviointi ja tukeminen. Suom Lääkäril 2019;74:114–9.
kirjoittaja:
Tiina Huttu
toimittaja
Kuva: Fotolia
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 3/2019. Lue artikkeli kokonaisuudessaan allaolevasta linkistä.
