Podcastin teko oli terveyskeskuslääkäri Elli Lahtiselle hyppäys vieraaseen maailmaan. Ensimmäiset kaksi vuotta hän käsikirjoitti, nauhoitti, leikkasi, julkaisi ja markkinoi jokaisen Murhan anatomian jakson itse.
Mielenkiinto rikoksia kohtaan ajoi eteenpäin.
Vuonna 2019 Lahtinen löysi samoihin aikoihin sekä true crime -genren että podcastit ylipäätään. Dekkarifanina hän oli toki lukenut Agatha Christiet moneen kertaan, mutta tosielämän rikoksia ei ollut juurikaan penkonut. Jaksoja ahmiessaan hän alkoi pohtia, miten itse kertoisi tapauksista.
Ystäville tuli yllätyksenä, kun Lahtinen kertoi keväällä 2020 alkavansa julkaista omaa podcastia.
– Minulle ei ole luontaista olla esillä tai äänessä. Halusin haastaa itseäni, hän kertoo.
Podcastin teko ei tuntunut liian pelottavalta, koska Lahtinen lähestyi sitä kirjoittamisena pikemmin kuin esiintymisenä. Hän kuvaa jaksoja mini-äänikirjoiksi ja tapauskoosteiksi. Lahtinen viilaa käsikirjoituksen valmiiksi ennen nauhoitusta. Äänessä on pääsääntöisesti vain hän. Ei vieraita, ei jutustelua juontajien kesken.
Syksyllä 2022 Lahtinen siirtyi kaupallisen Podme-yrityksen "talliin" maksumuurin taakse. Samalla Murhan anatomiasta tuli hänelle toinen työ.
Kuuntelumäärät ovat Podmen puolella jatkuvasti kasvaneet. Uusi puolisen tuntia kestävä jakso ilmestyy viikon välein.
Ei mässäilylle
Tosielämän rikokset ovat nykyään erittäin suosittua aineistoa populaarikulttuurissa. True crime -genreä syytetään välillä uhrien kärsimyksellä mässäilystä, rikollisuuden ihannoinnista ja tekijöiden liiasta sympatisoinnista.
Mitä mieltä Lahtinen on kritiikistä?
– Minusta rikoksista on tärkeää puhua. Rikos ei ole yksityisasia, vaan kertoo yhteiskunnan rakenteista ja epäkohdista. Niiden kautta voi myös oppia historiasta, kulttuurista ja ihmisten elämäntarinoista.
Hänen mielestään koko genreä ei voi leimata epäeettiseksi, mutta käsittelytapa ja kertomisen motiivi voivat toisinaan olla. Hän itse pohtii jatkuvasti, mitä kaikkea laajasta lähdeaineistosta hän kertoo yleisölle ja miten yksityiskohtaisesti on tarpeen kuvailla esimerkiksi tekotapaa. Väkivallan kuvauksella tulee olla tarkoitus.
Liian tuoreita tai keskeneräisiä tapauksia hän ei käsittele. Tapaukset ovat yleensä ulkomailta ja muutamien vuosikymmenten takaa. Hän valitsee ne oman mielenkiintonsa mukaan. Erityisesti kiinnostaa ihmismielen rikollinen puoli.
Kausilla on aina jokin kantava teema, kuten tutkimusmenetelmät, sarjamurhaajat tai terveydenhuollossa toimivat tappajat.
– Käsittelen sitäkin välillä, miten media tuomitsee etukäteen ihmisen, joka onkin syytön. Rikosuutisointi on välillä todella julmaa.
Pelkästään Ellinä
Lahtisesta on virkistävää tehdä kahta työtä. Yrittäjän vapaus kirjoittaa vaikka yöllä kotona tai junassa saa vastapainoa lääkärin säännöllisistä työajoista.
Hän ei tuo esille podcastissa lääkärin ammattiaan, koska uskoo, että se antaisi valheellisen kuvan auktoriteetista.
– En tiedä rikosjutuista ammatin kautta mitään, en ole psykiatri tai muu asiantuntija.
Koulutuksesta on kuitenkin apua tiedonhaussa ja luetun analysoinnissa. Työssä terveyskeskuksessa kohtaa monenlaisia ihmisiä ja oppii suhtautumaan erilaisiin tilanteisiin avoimin mielin, tuomitsematta.
Menestyneen podcastin luominen on avartanut Lahtisen ajattelua siitä, mitä kaikkea ihminen saa tehdä. Podcasteja on yhtä monenlaisia kuin tekijöitäkin.
– Ennen olin todella koulutuskeskeinen ja kyselin, mikä on koulutuksesi. Nyt olen ymmärtänyt, että myös kokemuksen pohjalta voi tehdä asioita.
Lahtinen on hiljattain laajentanut kirjoihin. Esikoisteos, tietokirja "Syyntakeettomat" (Deadline Kustannus) ilmestyi syyskuussa.
Se syventää Lahtista kiinnostavaa ennakkoluulojen ja leimaamisen teemaa. Siinä missä masennus ja ahdistus ovat nykyään salonkikelpoisia, vakavammista mielen sairauksista on vähemmän puhetta julkisuudessa ja kuvasto on kapea.
Kirjan julkaiseminen jännitti todella paljon etukäteen, mutta nyt kun este on ylitetty, hän haluaa tehdä lisää. Samalla toteutui lapsuuden haave.
– Podcastin ansiosta kirjoittaminen tuli uudelleen elämääni. En pysty enää luopumaan siitä.
Artikkeli on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivulla.
