Munasarjojen hyvänlaatuiset kasvaimet ovat melko yleisiä ja munasarjojen kasvaimista noin 15 prosenttia on pahanlaatuisia.
Munasarjoissa esiintyy myös rajalaatuisia kasvaimia (borderline, semimaligni), jotka ovat hyvän- ja pahanlaatuisten kasvainten välimuotoja.
Munasarjasyövän kaltaisesti käyttäytyviä kasvaimia ovat myös munanjohtimesta tai vatsakalvolta lähteneet syövät. Nykyisen tiedon perusteella pidetään mahdollisena, että suuri osa tavallisimmista munasarjasyöviksi luokitelluista kasvaimista onkin saaneet alkunsa munajohtimesta.
Munasarjasyöpä on naisten gynekologisista syövistä yksi vaikeimmista hoitaa, osittain siksi, että se usein todetaan vasta myöhäisessä vaiheessa, kun syöpä on jo levinnyt.
Varhainen diagnoosi parantaa merkittävästi hoitoennustetta, minkä vuoksi oireiden tunnistaminen ja niihin reagoiminen on ensiarvoisen tärkeää.
Munasarjasyövän oireet
Munasarjasyövän varhaiset oireet ovat usein epämääräisiä ja voivat helposti sekoittua muihin, yleisempiin vaivoihin, kuten ruoansulatusongelmiin tai kuukautiskiertoon liittyviin oireisiin. Tämän vuoksi syöpä voi kehittyä pitkään huomaamatta.
Myöhemmässä vaiheessa oireet yleensä voimistuvat ja muuttuvat selkeämmiksi.
Tärkeimpiä oireita, joihin tulisi kiinnittää huomiota, ovat:
- jatkuva tai ajoittainen vatsan turvotus tai vatsan suurentuminen ilman varsinaista lihomista
- pitkäaikainen ja toistuva alavatsakipu tai paineen tunne lantiossa tai vatsassa
- muutokset suolentoiminnassa tai virtsaamisessa (ummetus, ripuli, tihentynyt virtsaamistarve tai tunne, ettei rakko tyhjene kokonaan)
- nopea kylläisyyden tunne syödessä
- ruokahaluttomuus
- selkäkipu
- väsymys
- painon lasku ilman selvää syytä
- epänormaali verenvuoto emättimestä
On tärkeää muistaa, että yksittäinen oire ei välttämättä viittaa munasarjasyöpään, ja monet näistä oireista ovat yleisiä myös muissa tilanteissa. Kuitenkin, jos useita näistä oireista esiintyy samanaikaisesti, ovat uusia, jatkuvia tai pahenevat, on syytä hakeutua lääkärin arvioon.
Munasarjasyövän riskitekijät
Vaikka munasarjasyövän tarkkaa syytä ei tunneta, on tunnistettu useita tekijöitä, jotka voivat suurentaa sairastumisriskiä.
Riski kasvaa iän myötä ja suurin osa munasarjasyövistä todetaan yli 50-vuotiailla naisilla.
Tietyt perinnölliset geenimutaatiot, kuten BRCA1- ja BRCA2-geenit (jotka tunnetaan myös rintasyöpäriskiä lisäävinä geeneinä), sekä Lynch-oireyhtymä lisäävät merkittävästi munasarjasyövän riskiä.
Jos lähisuvussa on esiintynyt munasarja-, rinta- tai suolistosyöpää, riski voi olla kohonnut.
Myös naiset, jotka eivät ole koskaan olleet raskaana tai jotka ovat saaneet hedelmättömyyshoitoja, saattavat olla hieman suurentuneessa munasarjasyövän riskissä.
Myös endometrioosi on yhdistetty hieman suurentuneeseen riskiin sairastua tietyntyyppisiin munasarjasyöpiin.
Pitkäaikainen hormonikorvaushoito on joissain tutkimuksissa yhdistetty hieman suurentuneeseen munasarjasyöpäriskiin.
On tärkeää ymmärtää, että riskitekijöiden olemassaolo ei tarkoita, että henkilö välttämättä sairastuu munasarjasyöpään, ja monilla sairastuneilla ei ole näitä riskitekijöitä.
Milloin lääkäriin?
Epämääräisetkin alavatsavaivat, turvotus tai muut aiemmin mainitut oireet, jotka ovat uusia, jatkuvia tai pahenevat, tulisi ottaa vakavasti. Gynekologinen tutkimus on tarpeen oireiden syyn selvittämiseksi.
Lääkäri voi suorittaa gynekologisen sisätutkimuksen, tarvittaessa ultraäänitutkimuksen ja ottaa verikokeita.
Varhainen hakeutuminen lääkäriin mahdollistaa nopeamman diagnosoinnin ja hoidon aloittamisen, mikä parantaa merkittävästi munasarjasyövän hoitoennustetta.
Säännölliset gynekologiset tarkastukset ovat tärkeitä naisten terveyden ylläpitämiseksi, vaikka niillä ei suoranaisesti seulota munasarjasyöpää oireettomassa vaiheessa. Tietoisuus oireista ja riskitekijöistä on avainasemassa taudin varhaisessa tunnistamisessa.
