Lähes kaikki muistisairaat kärsivät neuropsykiatrisista oireista jossain sairautensa vaiheessa. Ne kuormittavat sekä potilasta että häntä hoitavia. Yleisimmät oireet ovat masennus, apatia ja ahdistuneisuus. Taustalla voivat olla aistivajeet, yksinäisyys tai kivut, joiden vuoksi muistisairas tuntee turvattomuutta tai ikävystyy, kirjoittavat Eeva Hölttä ja Kaisu Pitkälä Lääkärilehdessä.
Masennusta, ahdistusta ja vetäytymistä sosiaalisista kontakteista voi esiintyä jo kuukausia ennen muistisairauden diagnoosia. Oirekirjo myös muuttuu sairauden edetessä. Esimerkiksi varastelusta syyttäminen on tavallista sairauden alussa, levottomuus ja aggressiivisuus keskivaikeassa vaiheessa.
Neuropsykiatristen oireiden hoito perustuu yhteistyöhön potilaan ja hoitavan henkilön kanssa. Ensisijainen hoito on lääkkeetön, mutta joskus oireiden taustalla on akuutti sekavuustila, somaattinen syy tai huonosti sopiva lääkitys, joka pitää korjata. Lääkkeitä neuropsykiatrisiin oireisiin käytetään vain, mikäli lääkkeettömillä keinoilla ei päästä toivottuun tulokseen.
Vahvin tutkimusnäyttö on omaishoitajien ohjauksesta. Sillä on myönteinen vaikutus myös hoitajan mielialaan ja se voi jopa lykätä muistisairaan joutumista laitoshoitoon. Myös muistikoordinaattoritoiminnalla ja kotiympäristön muutostöillä on ollut vaikutuksia oireiin. Muistisairaan reagointia voidaan ohjata myönteisempään suuntaan analysoimalla käyttäytymistä ja opettamalla ja vahvistamalla toisenlaisia malleja.
Oireille altistavat ja niitä laukaisevat tekijät on tärkeää tunnistaa ja puuttua niihin. Hoitavaa henkilöä ohjataan hyvään vuorovaikutukseen ja huomioimaan muistisairaan yksilölliset tarpeet. Tunteet otetaan todesta, ja potilaan esiin tuomaa todellisuuttaan arvostetaan. Muistisairas ihminen saa tukea olemassaololleen, kun hän kokee tulleensa kuulluksi. Arvostavan kohtaamisen tavoitteena on luottamuksellinen suhde hoidettavaan.
Heikentynyt stressinsietokyky altistaa neuropsykiatrisille oireille, kun kognitiiviset vaatimukset ovat liian suuria. Tutussa ja turvallisessa ympäristössä oireet ovat vähäisempiä. Muun muassa agitaation, levottoman yökävelyn ja hoitojen vastustamisen on katsottu liittyvän stressiin. Vuorovaikutustilanteita ja arjen toimintoja voidaan muuntaa vähemmän stressiä aiheuttaviksi.
Liikunnalla saattaa olla vaikuttavuutta mielialaan, apatiaan ja agitaatioon ja se parantaa myös unta. Myös kognitiivinen harjoittelu tai musiikki voi auttaa mielialaoireisiin. Tutkimusnäyttö monista lääkkeettömistä menetelmistä, kuten aromaterapiasta, hieronnasta, kirkasvalohoidosta, muistelusta, puutarhaterapiasta, lemmikkieläimistä tai pehmoleluista, on heikkoa tai sitä on vähän. Monia näistä voitaisiin silti kokeilla nykyistä enemmän, sillä niistä ei ole odotettavissa merkittäviä haittavaikutuksiakaan.
Lähde: Hölttä E, Pitkälä K. Muistisairauden neuropsykiatristen oireiden hoito. Suom Lääkäril 2019;74:242–7.
Kirjoittaja:
Marianne Jansson
toimittaja
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 5/2019.
Kuva: Fotolia
