Väkivalta uhkaa erityisesti ensiavussa ja päivystyksessä. Kuuden sairaanhoitopiirin ensiapu- ja päivystysyksiköt osallistuivat tutkimukseen, jossa koottiin ja kehitettiin keinoja väkivallan hallintaan työssä.
Yksiköissä koettiin tutkimuksen alkaessa sanallista uhkaa ja väkivaltaa pahimmillaan päivittäin. Kaksivuotisen tutkimuksen tuloksena syntyi lista keinoista hallita tällaisia tilanteita.
Tutkimuksessa todettiin, että tiedonkulku on keskeinen asia väkivallan uhan torjumisessa. Potilaat ja heidän omaisensa käyttäytyvät sitä rauhallisemmin, mitä selvemmät päivystyksen pelisäännöt heille ovat. Tiedottamisen parantamiseksi kokeiltiin esimerkiksi informaatiolehtisten jakamista potilaille ja sairaanhoitopiirin alueen asukkaille. Joissakin yksiköissä kokeiltiin myös aulaemännän palkkaamista. Aulaemäntä oli läsnä odotustilassa ja potilaat saivat häneltä nopeasti vastauksia kysymyksiinsä. Aulaemäntä pystyi myös havaitsemaan ajoissa, jos turhautuminen odotustiloissa alkoi kasvaa.
Yhteiset toimintatavat helpottavat työtä ja parantavat turvallisuutta. Ohjeistuksen pitää olla koko henkilöstön tiedossa. Se ei tutkimuksen mukaan ollut itsestään selvää. Tiedotuksen parantaminen myös henkilöstölle oli tarpeen.
Omaisten läsnäolon rajoittamisesta on apua
Ongelmia voivat aiheuttaa potilaiden lisäksi myös heidän saattajansa. Yhdeksi toimivaksi keinoksi havaittiin omaisten läsnäoloajan ja lukumäärän rajoittaminen. Linjauksesta pitää tiedottaa selkeästi niin, että potilaat ja heidän omaisensa ymmärtävät, että linjaus koskee kaikkia.
Väkivaltailmoituksia ei tutkimuksen alkaessa tehty kovin aktiivisesti. Tutkimuksen aikana kuitenkin todettiin, että keskustelu ilmoitetuista uhka- ja väkivaltatilanteista lisäsi valmiuksia toimia vastaavissa tilanteissa. Pelkkää sattuneiden tapausten lukumäärien läpikäyntiä ei koettu hyödylliseksi.
Potilaan tai hänen omaisensa aiemmasta väkivaltaisesta käyttäytymisestä voi myös tehdä merkinnän potilastietojärjestelmän riskitietoihin. Riskitietokirjaaminen koettiin haastatteluissa hyväksi ennakointikeinoksi. Kynnys kirjaamiseen on kuitenkin korkea, eikä keinoa juuri käytetä.
Yksi kokeilluista keinoista oli painopeiton käyttö. Peittoa käytettiin potilaan rauhoittamiseen ja turvallisuuden tunteen aikaansaamiseen. Kokemukset siitä olivat kuitenkin ristiriitaisia. Parhaiten painopeiton koettiin soveltuvan levottoman vanhuksen rauhoittamiseen.
Muutoksia vähän kerrallaan
Joissain yksiköissä turvallisuuspäällikkö soitti uhkaavasti käyttäytyneelle henkilölle tilanteen jälkeen ja keskusteli tapahtuneesta. Soittamiskäytännöstä saatiin hyviä kokemuksia. Tilanteet saatiin selvitettyä ja monissa tapauksissa uhkaavasti käyttäytynyt henkilö pahoitteli tapahtunutta.
Koulutus todettiin tutkimuksessa tärkeäksi osaksi väkivallan hallintaa. Koulutuksia pitivät niin vartijat kuin psykiatriset hoitajat. Turvallisuuskävelyillä käytiin läpi työympäristön tiloja turvallisuuden kannalta ja selvitettiin esimerkiksi, missä poistumistiet sijaitsevat ja mistä turvallisuusvälineet löytyvät.
Turvallisuutta lisää myös yhteistyö eri toimijoiden välillä. Yksiköissä pidettiin yhteistyöpalavereja, joissa oli mukana päivystyksen henkilöstön lisäksi ensihoito, järjestyksenvalvoja ja poliisi. Palavereissa sovittiin yhteisistä toimintatavoista ja pohdittiin tiedonkulkua.
Joissain yksiköissä kokeiltiin myös tarkistuslistan käyttöä. Tarkistuslistaan oli koottu yhteen osa-alueita, jotka väkivallan hallinnassa olisi hyvä ottaa huomioon, kuten riskiarviointi, toimintaohjeet, koulutus sekä tilanteiden ilmoittaminen ja käsittely. Tarkistuslistan asiat eivät olleet uusia, mutta asioiden koonti yhtenäiseksi listaksi helpotti niiden huomioimista arjen työssä.
Tutkijat toteavat, että työturvallisuus lisää myös potilasturvallisuutta. Mikään yksittäinen keino ei yleensä turvallisuusongelmia ratkaise, vaan tarvitaan joukko erilaisia keinoja. Suurten muutosten sijaan tutkijat kannustavat juurruttamaan uusia keinoja käytäntöön pala kerrallaan.
Tutkimuksen teki Tampereen teknillinen yliopisto ja sitä rahoitti Työsuojelurahasto. Mukana olivat Etelä-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, Kanta-Hämeen, Länsi-Pohjan, Päijät-Hämeen ja Satakunnan sairaanhoitopiirit.
Kirjoittaja:
Hertta Vierula
toimittaja
Kuva: Fotolia
