Lihavuus on monitasoinen ongelma jo lapsuudessa. Siihen puuttuminen on otollista jo imeväisiästä lähtien, sillä varhaisvaiheen ravitsemuksella on vaikutus lapsen myöhempään sairastumisriskiin.
Aikuisilla yleisiä lihavuuden liitännäisongelmia, kuten kohonnutta verenpainetta, tyypin 2 diabetesta ja merkittäviä psykososiaalisia ongelmia, on nykyään myös lapsilla. Monitasoisen ongelman lihavuudesta tekee myös se, että lihavasta lapsesta tulee usein lihava aikuinen.
Jo imeväisiässä (tässä alle 1–1,5 vuoden ikä) on havaittu lihavuuden kehittymisen kannalta merkittäviä tekijöitä. Esimerkiksi Monastan ym. systemaattisiin katsauksiin perustuva analyysi esitti lihavuuden varhaisiksi riskitekijöiksi imeväisiän lihavuuden, äidin diabeteksen ja tupakoimisen, lyhytkestoisen yöunen, alle 30 minuutin päivittäisen fyysisen aktiivisuuden sekä sokerilla makeutettujen juomien käytön.
Myös lapsen kasvutavalla on vaikutusta, sillä nopea kasvu imeväis- tai leikki-iässä on lihavuuden riskitekijä. Siten varhaislapsuuden kasvutapaan vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen on tärkeää ja auttaa lihavuuden ja sen liitännäissairauksien ehkäisemisessä.
Uusimmat tutkimukset osoittavatkin, että lihavuuden syihin tulisi puuttua jo ensimmäisten viiden ikävuoden aikana.
Ravitsemus ja metabolinen ohjelmoituminen
Herkkään ajankohtaan osunut ympäristötekijä johtaa solu- ja molekyylitason muutoksiin. Nämä puolestaan vaikuttavat pysyvästi ihmisen metaboliaan ja ‧fysiologiaan ja johtavat sairastumisriskiin, vaikka itse altistus poistuisi.
Ei pelkästään sikiöaikaa, vaan myös vastasyntyneisyys- ja imeväisaikaa, pidetään tällaisena kriittisenä ajanjaksona normaalin kehityksen kannalta. Tällöin lapsi on erityisen herkkä ravitsemuksellisille ärsykkeille.
Esimerkiksi David Barker havaitsi 1980-luvulla, että sikiön aliravitsemus sekä pieni syntymä- ja imeväisiän koko lisäävät riskiä sydän- ja verisuonitautien kehittymiselle. Sen perusteella hän esitti, että varhainen ohjelmoituminen liittyy riskiin sairastua kroonisiin sairauksiin aikuisena.
Samansuuntaisia ovat havainnot Hollannista, jossa toisen maailmansodan aikana moni raskaana ollut nainen kärsi nälänhätää. Heidän jälkeläisillään oli muuta väestöä enemmän heikentynyttä glukoosinsietoa, hyperkolesterolemiaa, kohonnutta verenpainetta ja lihavuutta.
Lisäksi pienenä syntyneillä havaitaan nopeaa saavutuskasvua ensimmäisinä elinvuosina, mikä on yhdistetty vastaaviin terveyshaittoihin.
Suojaako imettäminen lihavuudelta?
Suomessa täysimetystä suositellaan kuuden kuukauden ikäiseksi ja osittaista imettämistä ensimmäisen ikävuoden loppuun, kunnes imettämisestä luopuminen on äidille ja lapselle sopivaa. Kiinteitä lisäruokia aloitetaan lapsen tarpeen mukaan 4–6 kuukauden iässä. Maailman terveysjärjestö WHO taas suosittaa täysimetystä kuuden kuukauden ikään ja osittaisen imettämisen jatkamista vähintään kahden vuoden ikään asti.
Rintaruokinta kannattaa, sillä rintamaito on optimaalista ravintoa pienelle lapselle, vaikka sen koostumus vaihtelee raskauden keston, imetyksen vaiheen, yksilöiden välisen vaihtelun ja äidin ruokavalion mukaan. Rintamaidossa on runsaasti rasvaa, joka on rintamaidon tärkein energian lähde. Hiilihydraatit ovat pääasiassa laktoosia, ja proteiinipitoisuus on varsin pieni pian vastasyntyneisyysajan jälkeen. Rintamaito sisältää myös tarpeelliset vitamiinit ja kivennäisaineet lukuun ottamatta K- ja D-vitamiinia.
On myös hyvä muistaa, että ravitsemus ei ole rintamaidon ainoa tehtävä. Rintamaidon kasvutekijät ja hormonit säätelevät muun muassa suoliston, hermoston ja verenkiertoelimistön kehittymistä sekä yleisesti kasvua ja metaboliaa. Rintamaidossa on lisäksi immunologisesta puolustuksesta vastaavia soluja, immunoglobuliineja ja sytokiineja, jotka passiivisesti suojaavat lasta infektioilta ja tulehdukselta tai aktiivisesti edistävät lapsen oman puolustuksen kypsymistä.
Imettäminen ja sen pitkä kesto on useissa tutkimuksissa yhdistetty hitaampaan kasvunopeuteen varhaislapsuudessa ja siten pienentyneeseen lihavuusriskiin. Tätä on selitetty rintamaidon vähäisen proteiinipitoisuuden sekä sen sisältämien kasvua säätelevien tekijöiden avulla. Kuitenkin myös imetetyn lapsen kyky itse säädellä energianottoaan ja tästä johtuvat myöhemmät ruokahalun ja syömiskäyttäytymisen muutokset edistänevät lapsen pysymistä normaalipainoisena.
Suomessa valtaosa lapsista ei kuitenkaan saa rintamaitoa imetyssuosituksen mukaan, sillä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportin perusteella 4–5 kuukauden ikäisistä vain noin neljäsosa oli täysimetyksessä, ja noin vuoden iässä vain kolmasosa sai rintamaitoa.
Ei lehmänmaitoa ennen yhden vuoden ikää
Ruokavalion ravintoainekoostumuksessa tapahtuu suuria muutoksia siirryttäessä rintamaidosta perheruokailuun: hiilihydraatit korvaavat rasvan merkittävimpänä energianlähteenä ja samalla proteiinien saanti kasvaa. Rasvan osuus energiansaannista pienenee 40–55 energiaprosentista noin 30 energiaprosenttiin, kun marjat, hedelmät ja juurekset tulevat tärkeäksi osaksi ruokavaliota.
Terveen imeväisen fysiologinen proteiinintarve on vain noin 5 energiaprosenttia, mutta tämä usein ylittyy huomattavasti etenkin ensimmäisen ikävuoden loppupuolella. Runsas proteiinien syönti näkyy lapsen nopeana kasvuna ja tämä näyttäisi lisäävän lihavuusriskiä.
Rintamaidon vähäistä proteiinipitoisuutta onkin pidetty yhtenä tärkeänä tekijänä imetetyn lapsen pienemmän lihavuusriskin taustalla. Korvikkeiden proteiinipitoisuus on nykyään hyvin lähellä rintamaidon pitoisuutta, mutta lehmänmaidossa proteiinia on runsaasti. Tämän vuoksi lehmänmaitotuotteita suositellaan aloitettavaksi aikaisintaan 10 kuukauden iässä.
Aluksi suositellaan kokeilemaan pieniä määriä hapanmaitotuotteita. Maidon juontia sellaisenaan suositellaan aloitettavaksi vasta yhden vuoden iässä. Tämän jälkeenkin maitotuotteita tulisi käyttää kohtuudella, sillä proteiinin puute ei ole Suomessa ongelma.
Tilanne on erilainen, jos lapsi on keskonen. Silloin lapsi tarvitsee kasvun tueksi paljon proteiineja. Tuoreimpien tutkimusten mukaan keskosten tehostettu proteiininsaanti aivan ensikuukausina ei näytä lisäävän metabolisten sairauksien taakkaa aikuisiällä.
Sen sijaan tutkimukset eivät ole antaneet selviä vastauksia hiilihydraattien saannin ja lihavuuden välisistä yhteyksistä. Ainakaan ensimmäisenä elinvuonna hiilihydraattien saannilla ei ole osoitettu olevan yhteyttä lihavuusriskiin. Hiilihydraatit saattavat kuitenkin toimia varhaislapsuudessa ravinnon laadun tunnusmerkkeinä. Ravinto, jossa on paljon lisättyä sokeria, näyttäisi viittaavan heikkoon ruokavalioon ja ravinto, jossa on paljon kuituja, parempaan ruokavalioon.
Rasvaa imeväisikäinen saa siis runsaasti, eikä rasvan ylimäärällä imeväisiässä ole todettu vaikutusta lihavuusriskiin. Kuitenkin liian niukkaa rasvojen saantia olisi syytä varhaislapsuudessa välttää normaalin kasvun ja kehityksen sallimiseksi. Toisaalta myöhemmin lapsuudessa nykysuosituksen mukaisella rasvan määrällä ei näytä olevan haitallista vaikutusta lapsen kasvuun tai kehitykseen.
Suoliston mikrobisto – uusi tekijä lihavuuden palapeliin
Suolistossa elävä mikrobisto on tärkeä ihmisen koko elimistön kannalta, sillä se vaikuttaa suolen toiminnan ja immuunipuolustuksen lisäksi suoliston ulkopuolella rasva- ja sokeriaineenvaihduntaan sekä systeemisiin tulehdusreaktioihin.
Suoliston mikrobisto alkaa nykykäsityksen mukaan muodostua jo sikiöaikana, ja mikrobiston kehitykseen vaikuttavat etenkin perimä, äidin mikrobisto, ruokavalio ja paino, synnytystapa sekä ympäristötekijät, kuten rintamaidon koostumus, lapsen muu ruokavalio ja antibiootit. Vaikuttaminen kehittyvään mikrobistoon raskaus- ja imeväisiässä on siksi sairauksien ehkäisyn kannalta tärkein ajankohta.
Poikkeavuudet varhaisessa mikrobistossa on yhdistetty suurempaan riskiin sairastua muun muassa allergiaan, suolistoinfektioihin, tulehduksellisiin suolistosairauksiin ja nekrotisoivaan enterokoliittiin. Näiden sairauksien ehkäisyssä onkin saatu positiivisia tuloksia probiooteilla, eli tutkituilla mikrobikannoilla, joiden on osoitettu tuottavan terveyshyötyjä riittävästi annosteltuna.
Lihavien ihmisten suoliston mikrobikoostumuksen on havaittu poikkeavan merkittävästi normaalipainoisten mikrobistosta. Selvyyttä ei ole siitä, voivatko yksittäiset mikrobit suoliston laajassa mikrobistossa vaikuttaa lihavuuden kehittymiseen saati siitä, mitä nämä mikrobit ovat. On kuitenkin selvästi todettu, että pienillä lapsilla eräät mikrobiston osat, kuten bifidobakteerit, ovat terveen kehittyvän mikrobiston tunnusmerkkejä. Näiden puute tai epätasapaino saattaa ohjelmoida mikrobiston kehitystä sairauksille altistaviin koostumuksiin.
Viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös rintamaito sisältää monimuotoisen mikrobiston, jossa maitohappobakteerit ja bifidobakteerit ovat merkittävänä osana. Samalla ne siirtävät äidin mikrobistoa lapselle, ja esimerkiksi lihavan äidin mikrobisto saattaa muokata rintamaidonkin välityksellä lapsen mikrobistoa lihavuuden kehitystä edistävään suuntaan.
Toisaalta myös energiaravintoaineet vaikuttavat jokainen omalla tavallaan suoliston mikrobikoostumukseen ja sen toimintaan. Täten varhainen ravitsemus – sekä imetys että sen jälkeinen ruokavalio – vaikuttaa kehittyvään mikrobistoon, joka edelleen osallistuu ravinnon käsittelyyn.
Yhdistävä tekijä lihavuuden eri riskitekijöiden välillä näyttääkin siis olevan suoliston mikrobisto, jonka muokkaaminen varhaislapsuudessa voisi olla tulevaisuudessa yksi lihavuuden ehkäisykeino.
Kirjoitus perustuu Lääkärilehdessä 33/15 julkaistuun katsaukseen: Imeväisen ravitsemuksen merkitys lihavuuden kehittymisessä
Lue myös:
Näin puutut lapsen ylipainoon
Antibiootit yhteydessä lasten pituuden ja painon kasvuun
Keskosvauvan saatava riittävästi proteiinia – hyötyä aikuisena
Kirjoittanut:
Sari Laine
LL
Turun yliopisto, Lastentautioppi
Ursula Schwab
apulaisprofessori (ravitsemusterapia)
Itä-Suomen yliopisto, Kuopion kampus, Lääketieteen laitos, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, KYS
Medisiininen keskus, kliinisen ravitsemuksen yksikkö
Seppo Salminen
professori, johtaja
Turun yliopisto, Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus
Erika Isolauri
professori, lastentautien erikoislääkäri
Turun yliopisto, kliininen laitos
TYKS, Lasten ja nuorten klinikka
Muokannut:
Johanna Nykopp
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
