Usein kiire painaa päälle, eikä terveyskeskuslääkärillä ole aikaa puhua potilaan kanssa lihavuuden hoidosta.
Millaista vuorovaikutusta tarvitaan lääkärin ja potilaan välille lihavuuden hoidossa, terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann Heinolan terveyskeskuksesta?
– Vuorovaikutuksen pitää olla voimaannuttavaa, positiivista, empaattista ja ymmärtävää. Kun potilas lähtee vastaanotolta, hänelle on tullut tunne, että hän voi, haluaa ja kykenee laihduttamaan ja hän ei ole yksin.
Mitkä ovat motivoinnin kulmakivet?
– Tärkeintä on tehdä laihduttamisesta projekti, jota suunnitellaan potilaslähtöisesti ja yhdessä. Silloin vuorovaikutus ei ole ylhäältä alaspäin tulevaa. Potilaasta pitää olla kiinnostunut ihmisenä ja kokonaisuutena, ei pelkästään hänen painostaan ja painoindeksistään. Tällöin potilas motivoituu pohtimaan, mitä hyötyä hänelle on painon pudotuksesta ja millaiseen muutokseen hänellä on voimavaroja.
Mitkä ovat vuorovaikutuksen haasteita hoidettaessa lihavuutta?
– Lääkärin näkökulmasta merkittävin asia on aikapula. Toinen keskeinen haaste on vaikeus turvata hoidon jatkuvuus. Onnistuneen vuorovaikutuksen myötä syntyy luottamusta, jota hoidon jatkuvuus vahvistaa. Siksi hoidon pirstaloitumista tulee välttää.
Potilaan näkökulmasta haasteet liittyvät usein loukatuksi tulemisen kokemuksiin. Potilaalle saatetaan sanoa vastaanotolla, että kylläpä sinä olet lihava ja nyt sinun pitäisi tehdä asialle jotakin.
Miten pitäisi kysyä, jotta elämäntapamuutoksista tulisi pysyviä?
– Voimaannuttavassa keskustelussa potilas pohtii omia elintapojaan, kokemuksiaan ja toiveitaan. Lääkäri auttaa ja tukee häntä sekä antaa lääketieteellistä näkökulmaa.
Aloitan mielialasta ja jaksamisesta. Selvitän verenpaineen, painon ja painoindeksin sekä niiden muutokset. Kysyn myös tupakoinnista, alkoholin käytöstä, liikunnan harrastamisesta ja nukkumisesta. Potilaat ovat kokeneet hyväksi, ettei yksi asia saa liikaa painoarvoa.
Keskustelemme, mitä mieltä potilas on näistä asioista, millä tavoin elämä on muuttunut ja miten hän toivoisi terveytensä vastedes kehittyvän. Erityisesti pohditaan, mitä potilas jo osaa, miksi muutos on hänen mielestään tärkeää ja millaista tukea hän tarvitsee.
Näkyykö lihavuuden hoito terveyskeskuslääkärin arjessa?
– Se näkyy harmillisen vähän osittain varmaan siksi, ettei lääkäreillä aina ole taitoa puhua lihavuuden hoidosta. Myös aikapula painaa. Lääkäri saattaa kokea, ettei keskustelu lihavuuden hoidosta onnistu ja asiaa on turha nostaa esille. Toisaalta lääkäri voi harmillisesti töksäytellä potilaalle lihavuudesta. Esimerkiksi kun potilas on mennyt näyttämään kipeää korvaa, lääkäri sanoo potilaan olevan lihava.
Tarvitsevatko lääkärit lihavuuden hoitoon liittyvää vuorovaikutuskoulutusta?
– Ehdottomasti kyllä. Tätäkin taitoa voi ja kannattaa haluta harjoitella – ja sitä pystyy harjoittelemaan.
Ulla Toikkanen
Uutinen on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 50-52/2021.
