Monet psykoterapeutit ovat huolissaan siitä, miten käy Kelan korvaamien kuntoutuspsykoterapioiden sote-uudistuksen pyörteissä, kun monikanavarahoitusta puretaan.
Sosiaali- ja terveysministeriön virkamiestyöryhmässä pohditaan yhtenä vaihtoehtona, että Kelan kuntoutuspsykoterapia – samoin kuin vaativa lääkinnällinen kuntoutus – siirrettäisiin kokonaan sote-maakuntien järjestettäväksi ja rahoitettavaksi.
Psykiatri ja psykoterapeutti Leena Jaakkola pelkää käyvän niin, että vakiintunut ja toimiva kuntoutusmuoto lakkautetaan, mutta tilalle ei saada yhtä hyvin toimivaa mallia pitkille psykoterapioille. Ensin pitäisi tietää, mikä on se malli, joka maakuntien kautta toteutuisi.
– Ajattelen niin, että kun kaikki on sote-uudistuksen suhteen hakusessa, eikä kukaan tiedä miten sote-maakunnat tulevat toimimaan, olisi todella ajattelematonta purkaa hyvä systeemi ensin ja katsoa, onko meillä jotain tilalle, Jaakkola sanoo.
Edullinen yhteiskunnalle
Kelan korvaamaan kuntoutuspsykoterapiaan voi päästä 16–67-vuotias, jonka työ- tai opiskelukyky on uhattuna mielenterveyden häiriön vuoksi. Mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen hänen on pitänyt saada vähintään kolmen kuukauden ajan asianmukaista hoitoa.
Jos psykiatri toteaa, ettei se riitä, hän kirjoittaa lausunnon siitä, että kuntoutuspsykoterapia on tarpeen työ- tai opiskelukyvyn tukemiseksi tai parantamiseksi.
Mikäli kriteerit täyttyvät, kuntoutujalla on Kelan korvaamaan kuntoutukseen oikeus. Tämä perustuu lakiin Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista.
Kela tukee jokaista käyntikertaa 57,20 eurolla, loppu jää asiakkaan maksettavaksi. Kelan osuudesta 33 prosenttia tulee sosiaaliturvamaksuista.
Jaakkola pitää Kelan kuntoutuspsykoterapiaa yhteiskunnalle halpana ja tehokkaana hoitomuotona. Lisäksi se on joustava, kun asiakas saa itse valita terapeuttinsa, vaikkakin terapeuteista on pulaa.
– Asiakkaan koko kolmen vuoden psykoterapia maksaa yhteiskunnalle maksimissaan 11 500 euroa, jos hän käyttää kaikki mahdolliset käynnit. Usein kustannus on pienempi, moni käy terapiassa vain kerran viikossa. Eihän mistään saa hoitoa niin halvalla. Jos sama psykoterapeutti tekisi työnsä psykiatrian poliklinikalla, tuntihinta yhteiskunnalle moninkertaistuisi, Jaakkola sanoo.
Tämä perustuu Jaakkolan näkemyksen mukaan siihen, että psykoterapeutit toimivat ammatinharjoittajina ja toiminnan kulurakenne on kevyt.
– Siihen ei vyörytetä minkäänlaisen byrokratian hintaa, Jaakkola sanoo.
Voiko oikeus psykoterapiaan kadota?
Psykologi, psykoterapeutti Anna Collander on huolissaan siitä, että oikeus saada tarvitessaan kuntoutuspsykoterapiaa katoaa, jos Kelan kuntoutuspsykoterapiat lakkautetaan.
– Kelan kuntoutuspsykoterapia on lakisääteinen, jokaisella suomalaisella on siihen oikeus. Jos psykoterapia siirtyisi sote-maakunnille, tämä oikeus häviäisi, koska maakunnat toimivat terveydenhuoltolain alla ja sen pykälät ovat yleisluontoisempia, hän perustelee.
Toinen ongelma on Collanderin mukaan siinä, että Kelan kuntoutuspsykoterapioiden rahapotista 33 prosenttia tulee sosiaaliturvamaksuista, joita ei voi siirtää maakunnille ilman lakimuutoksia.
– Lisäksi sote-maakunnat aloittavat todennäköisesti suurilla säästöpaineilla. Huolestuttaa, miten tässä käy, kun mielenterveyspalveluista ylipäätään säästetään aina ensimmäisenä, Collander sanoo.
Työssäkäyvien hoitomuoto
Jaakkola otaksuu, että jotkut saattavat pitää nykyistä kuntoutuspsykoterapiaa epäreiluna ja ajattelevat, että sitä saavat ne, jotka ovat muutenkin parempiosaisia.
Jaakkola itse on sitä mieltä, että on vain hyvä, jos osa psykoterapian tarpeessa olevista pystyy itse maksamaan osan kustannuksista. Toisaalta vain harva pystyisi maksamaan terapiansa itse kokonaan. Ilman Kelan tukemaa kuntoutusta moni päätyisi työkyvyttömäksi.
– Psykoterapian saatavuus julkisella puolella on todella huonolla tolalla, mutta se ei johdu kuntoutuspsykoterapiasta. Rahat siihen pitäisi löytää sairaanhoidon budjeteista. Näkemykseni on, että jos Kelan kuntoutusrahat siirretään maakuntien pottiin, ne voivat upota sinne kuin hiekkaämpäri Saharaan. Saatetaan päätyä tilanteeseen, jossa oikeastaan kukaan ei saa riittävää terapiaa, mutta kaikki voivat saada vähän jotakin, Jaakkola sanoo.
Tämä vaarantaisi etenkin pitkät psykoterapiat.
– Uskon vahvasti ammattitaidolla toteutettujen lyhytpsykoterapioiden vaikuttavuuteen, mutta ne eivät silti ole riittävä hoito kaikille.
Psykiatrian poliklinikoilla ja terveyskeskuksissa hoidettavat, jo syrjäytyneet, työkyvyttömät ja pitkillä sairauslomilla olevat eivät yleensä saa Kelan kuntoutuspsykoterapiaa.
– Näiden potilaiden hoidon tarve on ilmeinen, mutta vastaus siihen on löydettävä sairaanhoidon puolelta, Jaakkola sanoo.
Kela itsekin määrittelee, että kuntoutuspsykoterapia ei ole sairaanhoitoa, vaan kuntoutusta.
– Se tarkoittaa sitä, ettei potilas voi olla akuutissa tilanteessa, vaan se on jo hoidettu ja terapia tulee siihen jatkoksi, Jaakkola toteaa.
Myös omavastuuosuuden maksaminen rajoittaa sitä, kenellä on varaa hakeutua kuntoutuspsykoterapiaan.
– Kelan kuntoutuspsykoterapia on todettu vaikuttavaksi: ihmisten työkyky paranee ja oireilu helpottaa, maksetun sairauspäivärahan määrä ja lääkkeiden käyttö vähenee. Minun näkökulmani on, että yhteiskunnan on viisasta tukea sitä.
Vaihtoehdot puntarissa
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on perustanut neljä virkamiestyöryhmää pohtimaan Sanna Marinin (sd.) hallituksen ohjelmaan kirjattua monikanavarahoituksen purkamista.
Kuntoutuspsykoterapian ja kaiken muunkin vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen osalta puntaroidaan kolmen eri vaihtoehdon vaikutuksia:
Vaativa lääkinnällinen kuntoutus ja/tai kuntoutuspsykoterapia
A) säilyisi Kelan lakisääteisen järjestämisvelvollisuuden piirissä.
B) säilyisi Kelan lakisääteisen järjestämisvelvollisuuden piirissä siten, että sote-maakunnat osallistuisivat palvelujen rahoitukseen.
C) siirtyisi sote-maakuntien järjestämis- ja rahoitusvastuulle.
– Virkamiesryhmän tehtävänä on arvioida laajasti eri vaihtoehtojen vaikutuksia, kertoo kuntoutuskoordinaattori, erityisasiantuntija Seija Sukula STM:stä sähköpostitse.
Vielä ei ole tehty mitään päätöstä.
– Myöhemmin perustetaan parlamentaarinen työryhmä, joka käsittelee asiantuntijatyöryhmän tekemiä vaikutusarviointeja ja tekee päätösehdotuksia, Sukula kertoo.
Anne Seppänen
Kuvat Jussi Helttunen
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehdessä 14/2021.
