Noin neljä kymmenestä yli 50-vuotiaasta naisesta saa nikamamurtuman, reisiluun kaulan murtuman tai rannemurtuman elämänsä aikana. Merkittävä murtumien syy on osteoporoosiin liittyvä luun hauraus. Samanikäisistä miehistä 1–2 kymmenestä saa murtuman.
Osteoporoosin ehkäisy on tärkeää, sillä se voi merkittävästi parantaa elämänlaatua ja vähentää terveydenhuollon kustannuksia. Tässä artikkelissa käsittelemme, miten osteoporoosia voi ehkäistä tehokkaasti.
Ravinnon merkitys
Ravinnolla on keskeinen rooli osteoporoosin ehkäisyssä. Kalsium ja D-vitamiini ovat erityisen tärkeitä luuston terveydelle. Kalsiumia saa parhaiten maitotuotteista, kuten maidosta, jogurtista ja juustosta. Myös vihreät lehtivihannekset, kuten parsakaali ja lehtikaali, ovat hyviä kalsiumin lähteitä.
Kalsiumin saannin pitäisi olla vähintään 0,8 grammaa päivässä. Henkilöillä, joilla on suurentunut osteoporoosin riski, kalsiumin saanniksi suositellaan 1–1,5 grammaa päivässä. Yksi lasillinen maitoa tai piimää tai pari siivua juustoa sisältää 0,25 grammaa kalsiumia. Sata grammaa juustoa sisältää 0,6–1 grammaa kalsiumia.
D-vitamiini auttaa kehoa imeyttämään kalsiumia. Sitä saa auringonvalosta, mutta Suomessa pimeinä talvikuukausina on suositeltavaa ottaa D-vitamiinilisää. Hyviä D-vitamiinin lähteitä ovat myös rasvainen kala, kuten lohi ja makrilli, sekä D-vitamiinilla täydennetyt elintarvikkeet, kuten maitotuotteet ja margariini.
D-vitamiinin saantisuositus aikuisilla on 10 mikrogrammaa vuorokaudessa ja iäkkäämmillä 20 mikrogrammaa vuorokaudessa (sisältäen ravinnosta ja lisistä saatavan D-vitamiinin).
Liikunnan merkitys
Liikunta lisää luun lujuutta. Edullisinta on liikunta, jossa syntyy tärähtelyjä luustoon, esimerkiksi reipas kävely, lenkkeily ja pallopelit. Myöhemmällä iällä kaikki liikunta, joka ylläpitää lihasten kuntoa, ehkäisee kaatumisia ja sitä kautta murtumia on suositeltavaa.
Myös lihaskuntoharjoittelu on hyödyllistä, sillä se parantaa tasapainoa ja vähentää kaatumisriskiä.
Erityisesti ikääntyneiden tulisi kiinnittää huomiota tasapainoa ja koordinaatiota parantaviin harjoituksiin, kuten joogaan ja pilatekseen.
Suositeltavaa on harrastaa monipuolista liikuntaa vähintään 2 kertaa viikossa, 20-30 minuuttia päivässä.
Alkoholin ja tupakoinnin vaikutus
Runsas alkoholin käyttö ja tupakointi ovat merkittäviä riskitekijöitä osteoporoosin kehittymiselle. Alkoholi heikentää luuston mineraalitiheyttä ja lisää kaatumisriskiä.
Tupakoitsijoilla on todettu pienempi luumassa kuin savuttomilla, ja vaikutus on nähtävissä jo kasvuiässä. Lisäksi tupakointi voi heikentää kalsiumin luita suojaavaa vaikutusta.
Tupakointi myös kiihdyttää estrogeenin hajoamista maksassa. Estrogeenin määrän vähetessä luun rakentajasolujen toiminta heikkenee ja luukato etenee.
Osteoporoosin ehkäisemiseksi on suositeltavaa rajoittaa alkoholin käyttöä ja lopettaa tupakointi.
Kohtuullinen alkoholin käyttö, alle kolme annosta viikossa, ei näytä olevan haitallista luustolle.
Hormonien vaikutus
Estrogeeni on yksi tärkeimmistä luuston terveyteen vaikuttavista hormoneista. Se auttaa ylläpitämään luun tiheyttä ja estää luun hajoamista. Menopaussin aikana estrogeenitasot laskevat merkittävästi, mikä johtaa luun tiheyden nopeaan vähenemiseen ja lisää osteoporoosin riskiä.
Estrogeenihoito voi olla yksi tapa vähentää tätä riskiä, mutta siihen liittyy haittoja, kuten lisääntynyt rintasyövän sekä sydän- ja verisuonitautien riski.
Vaikka osteoporoosi yhdistetään usein naisiin, myös miehet voivat kärsiä sairaudesta.
Testosteroni on toinen keskeinen luuston terveyteen vaikuttava hormoni. Testosteroni edistää luun muodostumista ja ylläpitää luun tiheyttä.
Testosteronikorvaushoito voi auttaa parantamaan luun tiheyttä, mutta vaikutusta murtumariskiin ei ole osoitettu kuten estrogeenihoidossa. Myös testosteronihoidossa on riskejä ja sivuvaikutuksia, jotka on otettava huomioon.
Lääkehoito ja säännölliset tarkastukset
Joissakin tapauksissa lääkehoito voi olla tarpeen osteoporoosin ehkäisemiseksi. Bisfosfonaatit ovat yleisimmin käytettyjä lääkkeitä, jotka estävät luun hajoamista ja lisäävät luun mineraalipitoisuutta. Muita lääkkeitä ovat esimerkiksi teriparatidi ja denosumabi, jotka vaikuttavat luuta tuottaviin soluihin.
Säännölliset luuntiheysmittaukset ja laboratoriokokeet ovat tärkeitä osteoporoosin varhaisessa toteamisessa ja hoidossa. Erityisesti riskiryhmiin kuuluvien, kuten ikääntyneiden naisten, tulisi käydä säännöllisesti tarkastuksissa.
Artikkelin pohjana on käytetty tekoälyn tuottamaa tekstiä.
