Potilasturvallisuuslääkäri Maiju Welling on huomannut, että kollegat tuntevat melko huonosti sitä, miten potilasvahinkoja käsitellään Suomessa ja miten potilasvakuutusjärjestelmä toimii.
Vahingot kuitenkin tulevat eteen jokaisella lääkärillä jossain vaiheessa uraa.
– On surullista, jos aihe tulee ensimmäistä kertaa vastaan siinä vaiheessa, kun vahinko on sattunut ja joutuu antamaan selvityksiä.
Tiedonpuutetta paikkaamaan Potilasvakuutuskeskus on julkaissut tiiviin videosarjan . Kymmenisen minuuttia kestävät koulutusvideot on tarkoitettu terveydenhuollon ammattilaisille ja alan opiskelijoille. Ne esittelevät potilasturvallisuutta, -vahinkoja ja vahingoista oppimisen periaatetta.
Tieto voi lievittää aiheeseen mahdollisesti liittyvää pelkoa ja ahdistusta, arvelee Welling.
Usein lääkärit eivät ihan hahmota esimerkiksi Potilasvakuutuskeskuksen roolia. PVK:n näkökulma on syyllistämätön. Se ei ole valvova viranomainen eikä kiinnostunut syyllisten etsimisestä, vaan arvioi potilaan oikeutta saada korvauksia.
Korvauksia voi saada joskus myös, vaikka hoidossa ei olisi tapahtunut mitään väärin.
– Toimivan järjestelmän avulla vältetään pitkälti se, että lääkäreitä ei viedä käräjille. Toki, jos toiminnassa on ollut puutteita, yksikössä tulisi toimia.
Virheet pöydälle
Maiju Wellingin mielestä jokainen virhe pitäisi nähdä mahdollisuutena oppia ja kehittää toimintaa. Sitä kautta voidaan parantaa potilasturvallisuutta yleisesti.
– Pitäisi olla hyväksytty fakta, että kaikki me teemme virheitä. Yksiköissä pitäisi pystyä puhumaan siellä sattuneista vahingoista avoimesti ja oppia niistä yhteisöllisesti.
Virhe on harvoin pelkästään yksilön syy, vaan taustalla on usein esimerkiksi prosesseihin, toimintaympäristöön tai ohjeistuksiin liittyviä tekijöitä. Niihin tulisi puuttua, jotteivät virheet toistu.
Virheen tehnyttä pitäisi myös tukea nykyistä paremmin.
– On hirveän tärkeää ymmärtää, että nämä ovat raskaita ja traagisiakin tilanteita ammattilaiselle. Niihin pitäisi olla tarjolla tukea luonnollisena osana toimintakulttuuria, ei erityiskohteluna.
Tukea virheen jälkeen saa tällä hetkellä vaihtelevasti. Paljon riippuu yksiköstä, jopa yksilöistä. Systemaattinen toimintapa tai ohjeistus puuttuvat.
Wellling haluaisi, että lääkärit ottaisivat enemmän vastuuta siitä, että vahingoista opitaan työyhteisössä – ja ehkä vähän vähemmän itse virheestä.
– Olemme tottuneet kantamaan vastuuta ja siksikin ehkä ajatellaan, että koko vastuu on meillä.
Tiiamari Pennanen
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
