”Luoja, anna minun kuolla, ennen kuin hyvinvointijärjestelmä romahtaa”, totesi vastaaja kyselyssä, jonka SOSTE ry teetti jäsenjärjestöihinsä kuuluville alkuvuodesta TNS Gallupilla.
Kyselyllä haluttiin selvittää pitkäaikaissairaiden potilaiden näkemyksiä hoidostaan ja suomalaisesta terveydenhuollon palvelujärjestelmästä. Kyselyn tulokset luovutettiin vastikään kansanedustaja Annika Saarikolle, joka vuoden kuluttua ottaa kannettavakseen perhe- ja peruspalveluministerin viestikapulan Juha Rehulalta.
Mitä pitkäaikaissairaat potilaat sitten haluavat? Aivan ymmärrettäviä, hyväksyttäviä, jopa itsestäänselviä asioita, kuten pitkäaikaisia hoitosuhteita, mahdollisuutta osallistua hoitoonsa liittyvään päätöksentekoon ja valinnanvapautta. Mahdollisuutta keskustella hoitavan lääkärin kanssa hoidostaan.
Neljä viidestä vastaajasta ilmoitti haluavansa osallistua oman hoitonsa suunnitteluun nykyistä enemmän – ensisijaisesti keskustelemalla lääkärinsä kanssa, mutta myös osallistumalla hoitoaan koskevaan päätöksentekoon, lääkitys mukaan lukien. Reilu puolet haluaa pitkäaikaisen hoitosuhteen. Sellaistako näillä pitkäaikaissairailla ei siis ole?
Lähes 90 prosenttia vastaajista vastasi vähintäänkin ”ehkä” kysymykseen, haluaisiko itse valita terveydenhuollon palveluntarjoajan. ”Kyllä”, vastasi 60 prosenttia. Vastaajien halua valita itse palvelujensa tuottaja selitti eniten toive pitkäaikaisista hoitosuhteista ja toiseksi eniten lääkärin asiantuntemus ja taidot potilaan sairauden hoidossa. Muut syyt jäivät vähemmistöön.
Ilahduttavaa oli, että kolme neljästä vastaajasta arvioi tiedonkulun lääkärinsä kanssa toimivaksi ja vain pari prosenttia erittäin huonoksi. Viitisen prosenttia ei osannut ottaa kantaa. Ehkä me lääkärit emme sittenkään ole ihan niin huonoja kommunikoimaan kuin joskus tunnutaan olettavan.
Entä mitä me lääkärit haluamme potilailtamme tai palvelujärjestelmältä? Aivan samoja asioita, eikö? Toimivaa järjestelmää, vaivatonta hoitoonpääsyä, molemminpuolista sitoutumista pitkiin hoitosuhteisiin, tuttuja potilaita ja mahdollisuutta käyttää osaamistamme potilaidemme hyväksi.
Nykyinen palvelujärjestelmämme tuskin mahdollistaa näiden toiveiden toteutumista ainakaan kattavasti, vaikka toiveet parhaimmillaan ehkä joskus toteutuvatkin. Onneksi käynnissä on vuosisadan uudistushanke, sote-palvelujärjestelmän rakenneuudistus. Tavoitteena on, että ainakin raamit ovat valmiina 1.1.2019.
Näitä lainsäädännön raameja rakennetaan parhaillaan, ja työn kerrotaan olevan aikataulussa. Kiistanalaisista kysymyksistä saataneen poliittisetkin linjaukset piakkoin. Hallituksen esitysluonnos on luvattu lausuntokierrokselle reilun kuukauden kuluttua.
Lainsäädännön raamit eivät kuitenkaan takaa vielä mitään siitä, miten palvelujärjestelmä toimii. Raameja rakennettaessa ei ole juurikaan puhuttu palvelujen sisällöstä, saati potilaista. Sote-uudistuksen muutosjohtaja valtakunnalliseen projektiorganisaatioon tosin on haussa, ja suunnitelmien mukaan kesällä 2017 perustetaan maakunnalliset muutoshallinnot.
SOSTE ry:n kyselyn yli tuhannesta vastaajasta kymmenet kiittivät avovastauksissaan spontaanisti siitä, että terveydenhuollon palvelujen käyttäjiltä kerrankin kysytään mielipidettä edes jostakin.
Hienoa. Asiakaspalautteen kysymisen pitäisi kai olla itsestäänselvyys. Meneillään olevassa vuosisadan järjestelmäuudistuksessa voisi lisäksi tietenkin kysyä myös toimijoiden mielipiteitä: niiden ihan tavallisten lääkärien, hoitajien ja muiden terveydenhuollon arjessa toimivien työntekijöiden mielipiteitä.
Heikki Pärnänen
politiikkatoimialan johtaja
Lääkäriliitto
Lue myös:
Selvitys: Pitkäaikaissairaille tärkeintä on pysyvä hoitosuhde
