Metformiinihoito ei aina riitä tyypin 2 diabeetikon hyperglykemian hoitotavoitteen saavuttamiseen. Suomessa seuraavaksi hoitoon on suositeltu liitettäväksi toinen oraalinen lääke, yleensä sulfonyyliurea. Amerikkalaistutkimuksen mukaan insuliini ei näytä olevan ainakaan parempi vaihtoehto.
JAMAssa julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin rekisteritiedoista metformiinia ensilinjan hoitona käyttäneiden tyypin 2 diabetespotilaiden sydäninfarkteja, aivoverenkiertotapahtumia ja kuolemia, kun toisen linjan lääkkeeksi oli liitetty insuliini tai sulfonyyliurea. Seuranta-ajan mediaani oli 14 kuukautta.
Sydän- ja aivotapahtumien ilmaantuvuus oli tilastollisesti samaa luokkaa, olipa käytössä insuliini tai sulfonyyliurea (10,2 vs. 11,9 tuhatta henkilövuotta kohti). Sen sijaan kokonaiskuolleisuus oli insuliinia käyttäneillä suurempi (33,7 vs. 22,7 tuhatta henkilövuotta kohti; p = 0,001). Myös tarkasteltujen muuttujien yhdistelmässä oli samansuuntainen ero.
Tutkijat toteavat, että vastaavia tuloksia on saatu myös kliinisissä ja havainnoivissa tutkimuksissa. Useissa niistä insuliiniryhmässä on raportoitu painonnousua ja hypoglykemioita sekä sydän- ja verisuonitapahtumien riskin lisääntymistä, mutta riskien selvittämiseksi tarvitaan lisätutkimuksia.
Tutkijoiden päätelmänä on, että metformiinihoidon tehostaminen insuliinilla ei näytä tuovan etuja, jos sulfonyyliurea on mahdollinen. Usein myös potilaat haluavat välttää insuliinihoitoa niin pitkään kuin mahdollista. Silloin kun HbA1c-taso on hyvin korkea, insuliini on käypä vaihtoehto.
Tutkimuksessa alun perin lähes 180 000 potilaan aineistosta lopullisessa vertailussa oli 2 436 metformiini-insuliiniyhdistelmää käyttänyttä ja 12 180 metformiini-sulfonyyliureayhdistelmää käyttänyttä.
Julkaistu Lääkärilehden verkkosivuilla.
Lähde:
JAMA
Kirjoittanut:
Marianne Jansson
toimittaja
Kuva:
Panthermedia
Metformiini: Tyypin 2 diabeetikon verensokerin alentamiseen on tarjolla eri tavoilla vaikuttavia lääkkeitä. Metformiini on yksi näistä. Se laskee verensokeria estämällä maksan sokerintuotantoa sekä paaston aikana että aterioiden yhteydessä.
