Yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä kasvaa arvioiden mukaan nykyisestä 20 %:sta 26 %:iin vuoteen 2030 mennessä. Samalla yli 85-vuotiaiden määrä lähes kaksinkertaistuu. Tulevaisuudessa vähintään joka kolmas potilas on iäkäs.
Kaikkien iäkkäitä hoitavien tulisi tunnistaa merkkejä geriatrisista oireyhtymistä ja osata ohjata heidät tarvittaessa jatkoselvittelyyn geriatriseen yksikköön.
Ikä yksin ei tänä päivänä rajoita potilaalle suunniteltavaa hoitoa. Oleellista on gerastenian (hauraus-raihnausoireyhtymä) aste, joka määritellään kertyneiden sairauksien tai ikääntymisen mukanaan tuomien vajaavuuksien määränä. Lisäksi jäljellä oleva resilienssi eli kyky mukautua, toipua ennalleen, on ratkaisevaa hoitoratkaisuja tehtäessä.
Iäkkäät voidaan jakaa kolmeen ryhmään olemassa olevien pitkäaikaissairauksien ja toimintakyvyn mukaan. Omatoimista ikääntynyttä (the fit older patient) tulee hoitaa samoin tavoittein kuin ketä tahansa aikuista sairauden vaativuuden edellyttämässä yksikössä ja diagnoosin edellyttämällä erikoisalalla. Iäkäs (the stable older patient), jolla on yksi tai useampia sairauksia, hoidetaan kuten edellinenkin potilas, mutta hänen hoidossaan on hyvä olla mukana geriatrista osaamista. Säännöllistä huolenpitoa yleensä tarvitsevan monisairaan iäkkään (the complex older patient) hoidon intensiteettiä ja tavoitteita määrittää aikaisempi toimintakyky ja siinä tapahtunut muutos. Heitä tulisi pääsääntöisesti hoitaa geriatrisessa hoitoyksikössä.
Monisairaiden geriatristen potilaiden hoitolinjauksista on tärkeää keskustella potilaan ja omaisten kanssa ajoissa ja säännöllisin väliajoin. Toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, Suomessa hoitolinjauksia ja hoitotahdon ilmaisuja on tehty hämmästyttävän vähän.
Geriatrinen osaaminen etulinjaan
Iäkkäiden oireet ovat yleensä epämääräisempiä kuin nuoremmilla, ja onkin sanottu, ettei iäkkäillä päivystyspotilailla ole tavallisia oireita lainkaan. Iäkkäät potilaat luokitellaankin päivystyspisteissä usein kiireettömiksi – väärin perustein.
Maailmalla on perustettu iäkkäille omia päivystyspisteitä, koska ensiapu ei usein ole sopiva eikä oikealla tavalla viritetty ympäristö vanhuspotilaan tilanteen usein monitahoiselle selvittelylle. Mikäli akuuttitilanteen jälkeen jatkohoito sairaalassa arvioidaan välttämättömäksi, potilaan tulisi ohjautua kuntouttavalle geriatriselle osastolle.
Moniammatillisen geriatrisen osaamisen tuomisella etulinjaan voidaan merkittävässä määrin vähentää sairaalahoitojaksoja ja käynnistää kotiin vietäviä palveluita viiveettä. Vanhuspotilaan toimintakyvyn tiedetään sairaalahoitojakson aikana heikentyvän paitsi akuutin sairauden, myös passivoivan hoidon vuoksi, ja tämä toimintakyvyn heikentyminen jää valitettavan monella pysyväksi.
Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien vanhusten päivystyskäyntejä ja sairaalahoitojaksoja tulee pyrkiä välttämään ja painottaa ns. välimuotoisten palvelujen, esimerkiksi kotisairaalan käyttöä. Ennakoiva hoitosuunnitelma tulisi tehdä mahdollisimman monelle potilaalle. Varautumalla edessä oleviin ongelmatilanteisiin ja ohjeistamalla riittävä oireenmukainen lääkitys, voidaan välttää potilasta kuormittavat tarpeettomat päivystyskäynnit ja liian aktiivinen hoito.
Oikeaan aikaan kotoa laitokseen
Suomessa laitoshoitoa on ajettu systemaattisesti alas ja kotihoitoa on lisätty. Tämä on johtanut Sitran selvityksen mukaan kotihoidon kustannusten ja lyhytaikaisten sairaalahoitojaksojen määrän kasvuun. Runsaasti palveluja kotiin saaville potilaille ympärivuorokautinen laitoshoito olisi kotona asumista selvästi edullisempi vaihtoehto ja usein myös sekä potilaan ja hänen omaistensa toive.
Noin 17 % kotihoidon asiakkaista aiheuttaa puolet kustannuksista. Kustannusten jakautuessa eri momenteille kokonaisuuden hallinta on hankalaa. Olisi järkevää keskittää resursseja parempikuntoisten kotona selviytymisen tukemiseen ja heidän jäljellä olevan toimintakykynsä ylläpitämiseen, ja keskustella paljon hoitoa ja hoivaa tarvitsevien kanssa halukkuudesta siirtyä ympärivuorokautiseen hoitoon.
Uusista sote-ratkaisuista keskusteltaessa on suurin julkinen huomio keskittynyt toimenpidealojen maksuseteleihin. Iäkkäiden hoidon ratkaisut eivät ole julkisuudessa olleet juurikaan esillä.
Lääkärikunnan ja erityisesti geriatrien tulee nyt osallistua tulevaisuuden vanhusten palvelujen suunnitteluun. Näin niistä voisi muodostua kokonaisuus, jossa hauraimmatkin iäkkäät saavat tarvitsemaansa laadukasta hoitoa ja hoivaa niin kotona, sairaalassa kuin ympärivuorokautisessa hoidossakin.
All-inclusive-hotellien idealla eteenpäin?
Muistisairaudet ovat merkittävä laitoshoidon syy, mutta tulevaisuuden iäkäs ei halua laitokseen. Uudenlaisia asumisratkaisuja voisivat olla vaikkapa modernisti palveluja ja hoivaa tarjoavat, all-inclusive-hotellien konseptilla suunnitellut kerrostalokorttelit.
Korttelin iso, vehreä sisäpiha kahviloineen tarjoaisi mahdollisuuden tavata muita ihmisiä, ulkoilla turvallisesti kellonajasta riippumatta ja vaikkapa hoitaa puutarhaa. Kivijalan kauppa-, parturi-kampaaja-, ravintola-, elokuvateatteri- ja kuntosaliyrittäjät tarjoaisivat sopivasti palveluita. Concierge-tyyppinen kulunvalvoja huolehtisi siitä, etteivät muistamattomat asukkaat poistuisi alueelta ilman saattajaa.
Jatkuva sairaanhoitajapäivystys, oma hoitava lääkäri ja yhteisesti sovitut hoitolinjaukset takaisivat rationaalisen lääketieteellisen hoidon lisäksi myös keinon suitsia kasvavia terveydenhuollon kustannuksia.
Laura Viikari
LT, dosentti, osastonlääkäri
Turun yliopisto, kliininen laitos, geriatria
Turun kaupunki, hyvinvointitoimiala
Kuva: Fotolia
Artikkeli on julkaistu Lääkärilehdessä 22/2018.
