– Kun hyökkäyssota alkoi, se oli minulle henkisesti sellainen viimeinen pisara. Olen miettinyt paljon, kuinka voisin olla konkreettisesti avuksi. Olen lahjoittanut myös rahaa, mutta koen sen kasvottomaksi. Minulla on jokin tarve olla läsnä ihmisenä, lääkäri Mikko Honkanen kertoo.
Mikkeliläisellä oli saamaton olo – eikö hän nyt voisi jotenkin muutenkin auttaa? Konsti löytyi: Honkanen lähti vapaaehtoisena viemään avustuskuormaa ja tuomaan ihmisiä turvaan eteläsavolaisen ryhmän kanssa.
– Tällaiset tilanteet laukaisevat minussa ahdistuksen ja pahoinvoinnin tunteen, varsinkin kun sota kohdistuu siviileihin. Aika syvissä vesissä olin kuukausi sitten.
Ryhmä palasi maanantaina Ukrainasta.
– En ollut reissussa lääkärinä, mutta otin kuitenkin kaikkea mahdollista mukaan. Olin varautunut haavanhoitoon ja vastaavaan, mutta tälle ei ollut tarvetta. Lähinnä kipulääkettä tarvittiin.
Ihmiset hakevat vain kyytiä pois
Ryhmä liikkui Lvivissä ja sen ympäristössä yöpyen myös tässä kaupungissa.
– Kaupungissa ei ollut "sota sotaa". Ilmahyökkäys tuli tunti meidän lähtömme jälkeen, Essoten ortopedi kuvaa.
Pahin pakolaisaalto on Honkasen mukaan rauhoittunut, mutta kauttakulku Lvivissä on päätöntä.
– Kaupungin väkiluku ilmeisesti kolminkertaistunut. Ihmiset hakevat vain kyytiä pois. Tietyissä paikoissa, kuten juna-asemalla on jatkuva tungos.
Jotkut haluavat hyötyä toisten hädästä.
– Siellä on ihmisiä, jotka kuljettavat esimerkiksi 150 eurolla rajalle.
Mikkelin seudulta oleva ryhmä toi Suomeen äitejä ja pieniä lapsia. Heitä avustaa Suomessa ukrainalainen, joka oli sopinut valmiiksi ketä haetaan ja mistä. Viimeiset mukaan tulijat varmistuivat matkan aikana.
– Ei voitu ottaa randomeita kyytiin, bussi oli jo nyt aivan täynnä.
Muutama ukrainalainen jäi kyydistä Viroon ja pari Helsinkiin. Suurin osa Suomeen tulleista ukrainalaisista saapui Ristiinaan.
– Sinne veimme perheen kanssa juuri lapsille vaatteita.
Yhden reissun budjetti 6000 euroa
Puolet ruumasta oli pakattu täyteen lasten vaatteita, tuttipulloja, tutteja ja muuta lasten tavaraa.
– Vaippoja oli mahdoton määrä. Kaikki mitä vietiin tuli todelliseen tarpeeseen. Essotelta oli saatu lahjoituksena paljon apuvälineitä, kuten pyörätuoleja ja kyynärsauvoja.
Mikkelin seudun ryhmäon pieni yksityinen toimija, Apua Ukrainaan Etelä-Savo. Kaikki saatu raha menee toiminnan pyörittämiseen, kuten bensaan ja ruokaa. Yhden reissun budjetti liikkuu 6000 euron molemmin puolin.
Mikko Honkasen kaveripiirissä on paljon ammattisotilaita, joiden kautta hän oli suunnitellut lähtevänsä Maliin kriisinhallintajoukkojen mukana. Tämä tehtävä kuitenkin peruuntui.
Ajatustyön lääkärinä toimisesta jollakin konfliktialueella hän on tehnyt ja päätös on selvä:
– Jos kutsu jonnekin kriisialueelle tulee, niin lähden.
Maria Nummela
Juttu on julkaistu aiemmin Lääkärilehden verkkosivuilla.
